Road Trip!

Kolme viikkoa Euroopassa, kesäkuussa 2014

takaisin

Lüneburg - Maribo

Aamunkähmyssä heräämme moskiittoverkon alta, pylvässängystä. Afrikka-teema tuntuu entistä kummallisemmalta. Navigaatiosetä opastaa moottoritielle kohti Tanskaa, nopeusrajoitus poistuu, ranskis jaksaa pinnistää tasan 159 kilometriä tunnissa eikä yhtään enempää - melkein täydessä olut- karkki- viini- ja tuliaislastissa. Painoa on viimeaikoina kertynyt, eivätkä hipitkään kevyempiä ole, kiitos frietjesien, juustojen, majoneesin ja erilaisten pitkulanmallisten lihajalosteiden. Ah, ruoka.

Lue ja sisäistä tämä 120km/h vauhdissa, kun Porche hengittää niskaan. Schlutup? Ja mitä pahaa Schwartau on tehnyt?

Time for a break, luv.

Hoplaa. Peukut sille.

Hitsinpimpula mikä valikoima tässä marketissa.

Kuumaa vettä.

Saakohan tuolta kanaa?

Erikoisjääteetä on saatava.

Pysähdys lepopaikalla, joka lupasi merinäköalan kukkulan päältä.

Hikisen kiipeämisen jälkeen näkyy pelkkää maaseutua.

Jaa, meri olikin tuolla.

Silta Fehmarnin saarelle.

Takuulla halpoja rantataloja.

Kyyristelevä kirkko ja purjevenemetsä.

Vai oliko tämä sittenkin Torremolinos?

Peltomaisema ja haukka. Hieman huono kuva, joo.

Tanskalainen idylli Saksassa.

Toinenkin kirkko - eikun viljasiilo.

Puttgardenin satama, yli tunti lautan lähtöön. Ankealla parkkipaikalla mies tahtoo rahaa pysähtymisestä - tuskin, miettii hippi ja seuraa Strandveg-kylttejä. Kilometrin päästä löytyy ruohoinen hiekkaranta, isoja kivenlohkareita, valkoista hiekkaa, aivan tyyni ja rannaton meri, jylhät kumpupilvet, laajakangastaivas. Eikä maksa mitään.

Rannalla. Taustakuva saavuttaa todellisuuden - laitetaan siis tästä poikki.

Hippi kuvaa, täti ottaa olematonta aurinkoa.

On se kyllä, vaikka parkkipaikka näkyykin.

Mikä viherpesu? Kas kun ei vetureissa lue hybrid, diesel-sähköllähän nekin kulkevat.

Onko täältä muka pakko lähteä jonnekin? Katsoisin ihmishahmojen liikettä laiturilla helposti pari tuntia.

Horisonttiin tuijottaminen kelpaisi myös.

Where the sky loves the sea.

Laivat tulevat ja menevät, Tanska jo siintää.

Tämä kuva on ollut taustakuvana koko matkan ajan. Ihaile sitä hetki. (Vieritä alaspäin, jatkuu kyllä.)

Hippi ja meri.

Hippi ja erittäin aava meri.

Hippi, joka ei tahtoisi pois ihan heti. Katsokaa nyt ilmettäkin.

Vaan Tanskaan se on mentävä, viljasiilojen luo.

Pujoteltava merellisten tuulivoimaloiden välistä.

Pojat lähtivät kalaan, tuonne jonnekin siniseen.

Aallonmuotoinen kivi.

Ajaminen kielletty. Helkkari, heti olisin ajanut.

Niin hyvä tiekin.

Lautan lähtöön yli puoli tuntia, seisomme jonossa. Lähden vessaan. Kesken kaiken soi puhelin: äkkiä tänne, jono liikkuu, saksalaiset tuijottaa. Ranskis seisoo yksinäisenä ja hyljättynä keskellä laajaa asfalttikenttää, kun nelistän paikalle. Ajan noin sata metriä eteenpäin, ja sitten jono seisookin siinä seuraavat viisitoista minuuttia. Ihan tulee armeija mieleen.

Lautalla huomaan, että monissa autoissa viistää perä maata. Kurkkaan sisään: takapenkki kaadettu ja tila ikkunaan asti täynnä kaljakeissejä. Mitä helvettiä, viinarallia Saksasta Tanskaan? Olut ja kalja on Tanskassa sekä hyvää että halpaa, ei tuossa pitäisi olla järkeä.

Matka kestää 45 minuuttia, syömme kalaleikkeen ja schnitzelin hintaan 12,03 euroa kappale. Pieni limupullo melkein vitosen, jää väliin. Meri on edelleen peilityyni, lämmityskokki puhuu kuin Swedish Chef. Leike maistuu hämmentävän hyvältä, kala puolestaan on pelkkä iso kalapuikko. Vessassa rekkakuskit ajavat kilpaa posliinirekkaa, en pääse täälläkään. Autolle mennessä huomaan, että laivan toisessa päässä olisi ollut buffet, hintaan 14,37 euroa. 45 minuuttia aikaa ja buffet, normaalit ruokajuomat? Ajatuskin sattuu.

No niin, all aboard.

Merellä sininen on syvempi.

Tätä katsellessa kelpaa huonompikin ruoka.

Tuulivoimaloita merellä - hirveä melusaaste ja kasoittain kuolleita lintuja. Vaan eipä näy eikä kuulu.

takaisin

edellinen - seuraava