Alas ja ylös

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2015

takaisin

Praha, päivä 2, osa 1/5

Eteisen kaapissa on näköjään omatekoiset koristeet.

11.6.2015

Praha, päivä kaksi

On jo melkein iltapäivä, kun kömmimme kolostamme ihmisten pariin. Taivas on paksussa pilvessä, mutta ilma hiostavan kostea. Tuoksuu kesältä. Luovimme turistimeressä Kaarlen siltaa kohti - tungos on jopa ahdistava, ja se vain pahenee. Isoja turistilaumoja paimentavat oppaat pitävät kädessään jotain huomiota herävää, kuten punaista sateenvarjoa tai keppiä, jossa on värikkäitä nauhoja. Kiinnostava ajatus; jos ostaa erikoishuiskan ja kävelee sen kanssa kaupungilla, kauanko kestää saada oma lauma kasaan? Tunnin, pari? Koostuuko se pääasiassa texasilaisista mummoista, vai sittenkin espanjalaisista?

Kaarlen silta on mahtava; sen alla virtaa Vltava ja päällä ihmismassa. Osa pyhimysten patsaista on onnistunut oiken hyvin, toiset eivät niinkään - arvaatte varmaan, kumpia kuvasimme. Ihmiset, selfiekepeillä ja ilman, alkavat kuitenkin jo rasittaa - niitä ajelee jopa joessa, autonmuotoisilla polkuveneillä. Joku esittelee käärmettä kaulansa ympärillä, toinen vielä sokeita koiranpentuja emonsa kyljessä - molemmat haluavat rahaa kuvaamisesta. Brittiläiselle, halvan tsekkioluen ja vapauden humalluttamalle teinilaumalle kelpaa kyllä: "Uu, looka em puppies!" Ei ole hyvä meininki. Pois täältä.

Sivukujille vaihtaminen ei nyt auta, jengiä pyörii sielläkin. Pyörii myös paikallinen erikoisvohveli, trdlnik, jota varten on keksitty oma kone. Paksun metallitangon ympärille kiedottu taikina rullailee ylös-alas kuin makkara huoltoasemalla. Kaikkien sisäisten pikkupoikien suosikki. Samoilla paikkeilla tuli myös vastaan viheltelevä poliisi rengaslukon kanssa. Hi hii.

Vohveleista vakavuuksiin - paikalliseen juutalaismuseoon. Vanhaan synagogaan on kirjoitettu kaikkien Prahasta leireille vietyjen juutalaisten nimet - teksti on pientä ja seinät täynnä. Sisään päästäkseen on laitettava päähän kipa - niitä onneksi myydään viidellä korunalla eli käytännössä ilmaiseksi. Mokoma ohut lipare ei vaan suostu pysymään päässäni, vaan tipahtelee milloin ja mihin sattuu. Kyllähän se pälvikaljussa pysyisi, tai siilissä, mutta hipillä kun sattuu olemaan vahva ja etenkin kiiltävä hiuslaatu. Tai ehkä koko keksintö on ryhdikkään ja kumartelemattoman olemuksen salaisuus? Turhautuneen tempoilun jälkeen minulle huomautetaan, että kyse ei ole pakosta, vaan kohteliaisuudesta. Kipa tipahtaa heti. Julmasti tragikoominen tilanne; vanhempi mies melkein itkee nimiä lukiessaan ja yksi idiootti ei saa hattua toimimaan.

Kammioiden jälkeen näemme vielä vanhan juutalaisen hautausmaan, jolla on hautakiviä todella tiheässä, kaatuneina toistensa päälle ja vinossa satunnaisen näköisesti. Uusimmat ovat jostain 1800-luvulta, sammal on peittänyt kaiken. Tunnelma on tiheä, vaikka aidan yli näkyykin uusia taloja ja kuuluu vohvelinmyyjän huutoja.

Ajamme metrolla - joka on varsinainen aikakapseli kommunismin päiviin, pelkkää neuvostofuturismia ja kelmeitä valoja - Vaclavin aukiolle. Burger Kingistä saisi Whopperin kylkeen Urquellia, ovella ihan vaivihkaa päivystäviltä huumeenmyyjiltä matkoja vapauteen ja puun takana kyttääviltä poliiseilta kyydin täysihoitoon. Emme lähde mihinkään näistä, vaan suuntaamme ravintola Vytopnaan - siihen, jossa juna tuo juomat pöytään. Veturi reistailee, tarjoilija joutuu avittamaan sitä kädellä - lumous ei kuitenkaan rikkoonnu; hämmennymme tilanteesta niin, että juna jo pakittaa pois, yhä täydessä lastissa. Myöhemmin se käy pöydässämme ihan muina junina, valitettavasti ilman olutta kuitenkin. Pois lähtiessä mieleen tulvahtaa muistoja kaukaa menneisyydestä: joku polttaa sisällä. Tuota tuoksua oli jo melkein ikävä. Melkein.

Lähistölllä sijaitsee kehuttu olutravintola, Pivovarsky Dum (pitäisi olla å:n pyörylä u:n päällä) josta saa kuulemma tuotteita myös mukaan. Sinne siis. Tilaan kahdeksan oluen maistelulajitelman, desin laseissa: vehnä, sour cherry, kahvi, vaalea, tumma, banaani, nokkonen ja päivän erikoisuus (taisi olla tumma doppelbock.) Laatukirjo oli laaja - jotkut tuotteet, kuten vehnä, vaalea ja tumma aivan erinomaisia - toiset sitten pelkkää kuraa. Nokkosessa oli yritystä, samoin bockissa, mutta loput kolme: pelkkää esanssilitkua. Ruoka-annokset kuitenkin näyttivät ja etenkin tuoksuivat huimasti paremmilta kuin Vytopnassa, mutta arvaahan sen. Mukaanostaminen jäi kielimuurin takia tekemättä.

Ratikoimme linnan aluetta kohti, tällä kertaa linjanumerot pitivät kutinsa. Vaunu joutui odottamaan yllättäen ohipyyhältävää palokuntaa. Sireenit kuitenkin taukosivat yllättävän äkkiä, ja syykin selvisi seuraavalla pysäkillä: puistossa paloi joku asia. Ikkunani pysähtyi tietenkin paksun lyhtypylvään kohdalle ja yleisöäkin riitti, jäi vähän epäselväksi. Ehkä se oli ruokamyyjän teltta, ehkä kasa trukkilavoja - komea savupatsas siitä kuitenkin kurotti taivasta kohti, ja muhkeat lieskat löivät. Vaunu jatkoi mistään välittämättä matkaa, kuten vaunuilla on tapana. Ylitimme Vltavan ja nousimme serpentiinikiskoja pitkin ja vihreisiin lehtitunneleihin kadoten kohti luostareita. Perillä ei ollut ketään.

Mahtavia pikkukujia, rapistuvaa laastia, outoja patsaita, takorautaisia lyhtypylväitä, laskevan auringon kultaiset sävyt - eikä ketään missään, mitä nyt joku ajelutti turisteja muka-vanhalla autolla. Mahtavaa. Annoin kameran laulaa vaan.

Kierryimme takaisin linnalle, josta pääsi eri reittiä Nerudovka-kadun alkuun. Paikka muistutti melkolailla Tallinnan vanhaa kaupunkia, etenkin Lühige Jalg -katua - oli portaita ja porttirakennuksia. Ja pizzeria Mystic Pizza - saattaa sisalta üllatystäyte. Puolivälissä Nerudovkaa alaspäin, reisien (vai reisten - keksin sen seisten) jo huutaessa leipää, tuli vastaan nuorisohenkilö täysjousitetun pyörän ja kypärän kanssa. Onnea laskuun, varo liikkuvia pujottelukeppejä - etenkin niitä, joilla on selfiekeppi.

Kioskista hankittu tsekkiläinen erikoisuus osoittautui Lidlin valmistamaksi bulkkilageriksi. Teksti tuli silti valmiiksi - vaan tuliko hyväksi? Huomenna kello soi jo ennen kukkoa, on tarkoitus mennä kuvailemaan Kaarlen siltaa aamunkähmyssä ja tulla sitten takaisin nukkumaan. Hullun hommaa, mutta jonkunhan sekin on tehtävä.

Hippi sai heti aamiaiseksi aivojääkahvin.

Kyllä se varmaan mahtuu, kun kiskotkin on.

Mitä mies tekee?

Miksi katua pitää kastella? Hipsterit uhmaavat ratikkaa.

Tämä hipsteri oli hieman järkevämpi.

Tuosta ei seuraa mitään hyvää.

Kaarlen silta ja turistit.

Kylläpä niitä onkin - vaikka tultiin vartavasten aikaisin.

-Tää on mun vaakuna!
-Oi miten nätti vaakuna siinä. *slurps*

Yrmeä Jesse on vangittu kaappiin.

Hei! Ruma turisti! Et sinä vaan se rumempi siinä vieressä! Haista valkoinen sandaalisukka!

Nyt on taiteilijalla mittasuhteet ja ilmeet hallussa.

Kuka säästi ja teki kahleet alumiinista?

Oon häijy luolaleijona, grr.

Ensin matto ei lennä, sitten häipyy henki lampusta ja nyt oon vielä kivipatsas. On tämäkin.

Hynynen hei, miks oot itkevän Speden kanssa siellä tyrmässä? Tuu ulos heittämään mulle keppiä!

Tee u-käännös, jos mahdollista.

Kuvassa myös eiliset rakkauslukot.

Turistit virtaavat joen yli.

Bruncvikin patsas ja voittamaton miekka.

Sellainen nimi - ja tekopalmut vielä.

Äskeiset u-käännösen tekijät - kuski on jostain syystä vaihtunut...

Jo muinaiset propellipäät...

Ajaako tuolla joella tosiaan pieniä autoja?

No niitähän ne.

Johannes Nepomukilainen, pyhimys, soittaa jeebus-soolon.

Tarinan mukaan pappi Nepomukilainen ei suostunut murtamaan rippisalaisuutta kuninkaalle. Luolakidutuksen jälkeen myöntyi kertomaan, mutta vain yhdelle sielulle. Kuningas suostui ja pappi pyysi jättämään hänet kahdestaan - koiran kanssa.

Katsopas vaari tuota hauvaa. Seurasi lisää kidutusta tulella, tuloksetta. Kuningaskin osallistui. Aamun tullen todisteet oli hävitettävä, siispä kituva jokeen. Säkin uppoamiskohdasta nousi viisi valonväläystä - katso toki patsasta vielä.

Hah hah, nyt ukko mulahtaa.
Näiden taulujen koskettaminen lupaa onnea ja paluuta Prahaan. Uskoo ken haluaa.

Juuri tuollaisia ne oliva Mississippillä aikoinaan.

Silta täynnä autoja ja joessakin muutama.

Torneja Petrinin kukkulalla.

Pölyisten ukkojen keskustelukerho.

-Tämä asia menee nyt näin.
-Ei voi mennä! Sirkkeli vei sormet, usko jo!
-Entäs lapset? Eikö kukaan ajattele lapsia?!

Veneenveistäjän huono päivä.

Turistipaljous käy ahdistavaksi.

Autereisen kuuma päivä.

Ihmisten tulo ei vaan lopu.

Johannes kastaja haluaa kastaa juuri SINUT.

-Eikö ookin kivoja lintuja?
-Guu guu, minulla ei ole sielua.

-Joo, pulut ja pilvenpoltto vie mahtavasti huomion tosta leijuvasta irtopäästä.
-Ota pliis toi pallo veke, ehkä se sit lentää pois.

-Ei kukaan tykkää marttyyreistä. Tulisit nyt vaan alas sieltä, ruokakin jäähtyy.

Hippi pitää Prahasta.

Teinit - aina yhtä kuvauksellisia.

takaisin

edellinen - seuraava