The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Königssee: Salet - Obersee

Turisteja. Hyi. Itsehän emme ole...

Valkoinen tie.

Ei kai nyt ala sataa?

Kaser Almhütte. Lehmiä ja juustoa.

Sorsat kelluvat tyhjyydessä.

Mamma vahtii.

Lehmilöi!

Lehmänpersiöi!

Alppiniitty. Olemme saapuneet.

Puut kasvavat kivistä - ja vain kivistä.

Harvoja poikkeuksia toki on.

Murmelisalvaa vaivaan kuin vaivaan.

Puut: mitä helvettiä?

Miksi?

Metsän vihreä hämy. Aah.

Poikkeustapaus.

Saletbach virtaa Oberseestä Mitterseen kautta Königsseehen. Itse luulin mitterseetä vesijättömaaksi...

Tuolla jossain on Mittersee.

Sehän virtaa ihan tosissaan.

Tämä ei niinkään.

Pienoisjunamainen maisema.

Juustoa, maitoa ja lehmien rapsuttelua noin sadan metrin päässä. Miksei menty?

Minuutinmittainen sadekuuro, vettä ilmassa.

Se oli äkkiä ohi.

Kivistä kasvaa näköjään muutakin muin puita.

Tuu iskä pois.

Röthbachin vesiputous, saksan korkein.

Katso nyt miten kävi: tämä puu ei kasva kivestä, ja on siis kuollut. Mutta miksi?

Ei me tiedetä.

Puuntaimia kivenkolossa.

Hobittimetsä.

Hippi on kuin kotonaan.

Hentoja valkoisia kukkia.

Aika hippi saa olla, että huomaa.

Pieni pinkki kukka.

Poluilla on tietenkin merkityt vaikeusasteet ja numerot - pitäähän joku järjestys olla!

Ilkeä puu heittää vaeltajaa oksalla: vaikea reitti.

Obersee. Turistit ehtivät ensin.

takaisin

edellinen - seuraava