The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Königssee: Salet - St. Bartholomä

Sade yltyy - vaan tuolla paistaa jo.

Oranssi sateenvarjo yllättää.

Maailmasta hävisi väri.

Polku muuttuu joeksi.

Lauman mukana takaisinpäin.

Saletbach innostui sateesta.

Kylläpä se kuohuukin.

Gaststätte Saletalm, wieninleike ja olut.

Kyllä nyt kelpaa.

Annos tuli linjastosta, leike on silti tuore ja rapea.

Sade hiipuu. Onneksi Jesse ei kastunut.

Jo vain paistaakin. Ulos jäänyt retkeilijä on silti aivan litimärkä.

Viimeiset pisarat.

Lehmät hämmästelevät nopeaa vaihtelua.

Kalanpoikasia rantavedessä.

Kesä kuivaa minkä kastelee.

Lehmät tervehtivät sorsia rannassa.

Hippi kuvaa.

*räps*

Ohut alapilvi vuorella.

Laiturin jäänteet.

Komea lintu - tuon kokoisen on pakko olla kotka.

Tarkemmin katsottuna se on haikara.

Pilvi on aluksi pelkkää sumua metsässä.

Omin voimin. Huomaa paikkaluku.

Venekin tulee.

Hippi kokemusta rikkaampana.

Ei tuosta taida enää olla pitolaituriksi.

Viisi noita on, eikä neljä. Ja veto. Ja veto.

Erikoisia tökköjä puiden seassa.

Olivatkin ihmisiä.

...ja veto...

Kaikkihan muistavat vuorten synnyn maantiedon kirjasta? Siinä se nyt on, käytännössä.

Sulavesiränni.

Tulomatkalta tuttu mystinen laatta.

Prinzregent Luitpold Karl Joseph Wilhelm Ludwig von Bayern 1821-1912. Kuulemma suosittu.

Yksinäinen venevaja.

St. Bartholomä, taas. Laituri tukossa turisteista.

takaisin

edellinen - seuraava