The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Schloss Runkelstein 1/2

Runkelstein itse. Portin päällä rippeitä maalauksista.

Portista sisään.

Sisäpihalla. Linna on kuuluisa 1390-luvun frescoista, jotka ovat aikaansa nähden hyvin edistyksellisiä.

Tirsk.

Nämä eivät taida olla niitä kuuluisia maalauksia.

Varhaisteinien raaputuksia, enemmänkin.

Ihan kuin olisi tapettia seinässä.

Onkin maalia.

Sisältä ja ulkoa maalattu kesätalo, 1390.

Kaidekin on tehty rukinlavoista.

Vintlerin veljekset, jotka eivät olleet aatelisia, ostivat linnan 1385. Maalausten tarkoitus oli näyttää, vaurauden lisäksi, että kyllä mekin osataan olla.

Notkeat nivelet neidillä.

Vaakunassa on ehkä liikaakin yritystä.

Pullonpohjalasit.

Kiva linna siellä, taivaana tapettia.

Tykinkuulia.

Ehkö aiemmat raaputukset eivät olleetkaan teinien.

Louis Vuitton kävi täällä.

Taivas kattona.

Maalaa tässä sitten suoraan, kun seinätkään eivät ole.

Aurinko ja kuk-kuu. Tähdenpiirto, se on hankalaa.

Ei hemmetti. Nyt alkaa löytyä.

Tunnistapa nämä eläimet. Ei ole helppoa niilläkään.

Vaakunanpitelijöiden kengät ja oven loppuunharkittu muotoilu. Yläreunan ukolle rööki suuhun ja on kuin Hector Hotelli hannikaisen kannessa, top notch.

Kotkakuvio vähän lingertää, mutta menköön.

Pyrstö pitenee ylöspäin mennessä.

Neitosilla ei ole käsissään ollenkaan luita.

-Siis tää tiara painaa älyttömästi. Menee ryhti lysyyn ja tissit kainaloon
-No, mulla on kuitenkin vessanrengas kaulassa...

Vasemmassa reunassa ilmaluutun soittoa.

-Nyt pyllyillään ilman housuja!
-Siis tää kaide on niin hyvää puuta.
-Tule tänne, kaunis poika...
-Tohdinko katsoa? Tädillä vääntyy selkäranka oudoksi.

Reikä seinässä on alkeelllisen keskuslämmityksen luukku.

Virosta tutut moikkaavat leijonat. Kaksi riitti silloin.

Ylhäisö kalastaa haaveilla.

Jotkut metsästyskoirat ovat innokkaampia kuin toiset. Jännä kubistinen perspektiivi linnassa.

Kettu syö kanan (?), eikä kukaan huomaa.
Villisika saa keihästä suuhun.

Tähän on kuulkaa panostettu.

Turnajaiset. Klikkaamalla isommaksi.

Harvoin on ollut näin kivaa.

No älä. Ja yks vielä virnuilee tossa.

Ei muuta ku lyhde silmille, kyllä se siitä lähtee.

Soittajien toinen käsi on kai useinkin puolet pidempi.

"Heittää kuin tyttö" oli tuttu käsite jo tuolloin.
Ilmeistäkin sen näkee.

takaisin

edellinen - seuraava