The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Jossain Dolomiiteillä 1/3

Sähkölinja on harvoin kaunistus.

Tre Cime di Lavaredo - kolme huippua vierekkäin.

Misurina juuri sateen jälkeen.
Polkuvenemies näytti nauttineen.

Matka jatkukoon.

Ensin suoraan -

- sitten mutkia.

Tre Cime di Lavaredo eri suunnasta.

Tuolihissillä kuivuneen joen yli.

Ensimmäisen maailmansodan muistokappeli.

Tässä kohtaa oli siis joskus kylä.

Boom.

Village is no more.

Ei ollut pelkkä kulissi.

Valkovuokkoja. Häh. Eihän nyt ole äitienpäivä.

Taitavat sittenkin olla metsätähtiä, tai jotain.

Ei näistä erikoiskukista tiedä.

Tuollainen meillä oli kukkaruukussa joskus.

Maximum niittyleinikki.

Richardin joki.

Viiksekäs vuori tuijottaa.
Se on yksi Cinque Torrin huipuista.

Joko kohta ollaan Arizonassa?

Tuon vuoren takana odottaa varmasti inkkariväijytys.

Tämä on hyvin todennäköisesti Cinque Torri.

Majesteettinen se on, oli mikä oli.

Dolomiittien punertava kivilaji näkyy hyvin.

Huippua. Ihan huippua.

Valkoinen kärrypolku kaukaisuuteen.

Voi ranskis minne meidät veit.

takaisin

edellinen - seuraava