1. kesäkuuta 2019, Langenbrand, Saksa

Shoppailureissu Karlsruheen, halpoja vaatteita ja kosmetiikkaa. Matkalla ei tapahtunut oikein mitään, paitsi että ohitimme Unimog-museon Gaggenaussa ja jouduin selittämään mikä se sellainen oikein on. Tai itse asiassa tämä tapahtui jo toissapäivänä, pitää vähän lainata kun ei ole oikein materiaalia muuten. Mistä sinäkin nuo kaikki tiedät, oli vastaus. Ihmettelen toisinaan samaa itsekin.

Karlsruhessa oli käydä kalpaten: nelikaistainen katu, kaksi molempiin suuntiin, vihreä valo mutta jono seisoo, toinen kaista tyhjä. Seisomme suojatien kohdalla. Joku ajaa tyhjää kaistaa, ja miksei ajaisi, kun valo on vihreä. Samalla hetkellä pyöräilijä suhahtaa suojatietä pitkin yli. Törmäys. Renkaiden vinkunaa ja rämähdys, osui autoa kylkeen. Ei käynyt kuinkaan, mutta yhtä hyvin olisi voinut jäädä alle.

Löysimme kauppakeskuksen ja parkkihalliin, valotaulun mukaan siellä oli 12 paikkaa vapaana. Näistä viisi oli käyttökelvottomia, koska traktorin kokoinen audi tai bemari oli kahdessa ruudussa yhtä aikaa. Voisivat pysyä maaseudulla leikkuupuimureineen! Tai no, nuo "maasturit" jäävät pohjasta kiinni heti kun asfaltti loppuu, vaikeaa se on sielläkin.

Koppis ei tarvitse kuin pienen parkkipaikan, yksikin riittää. Sellainen löytyi, ja Primark myös, tuo vaatekauppojen helvetin esikartano. Tungos ja kaaos oli melkoinen, oikeita kokoja ei tahtonut löytyä - mutta niin vaan kassi täyttyi ja lompakko keveni. Suurin osa ostoistani oli kylläkin elektroniikkaa, kuten viiden euron kuulokkeet. Joiden toisen elementin huomasin olevan irrallaan vasta kämpillä. Korjaus oli helppo, mutta soundi ei siitä parantunut.

Schweinskeä etiskellessämme ajauduimme ulos torille. Oli alkamassa jonkilainen pride-tapahtuma: sateenkaariliput liehuivat, parroissa oli glitteriä ja päissä yksisarvishattuja. Päivä oli jo nyt todella lämmin, asteita noin 30 eikä tuulikaan armahtanut. Kuumuus, liian lujalla jynkyttävä paska saksalainen tekno ja humalassa huutavat ihmiset - mikäpä sen parempi yhdistelmä. Ehkä ei kuitenkaan.

Schweinskeä ei löytynyt, eikä Hans im Gluckiä, mutta Burger King kelpasi lohdutuspalkinnoksi. Ulkopöydistä sai myös seurata iloisia torille menijöitä ja pöllämystyneitä sieltä poistujia. Näytti ottavan aika äkkiä voimille, heilläkin.

Suunnitelma loppupäivälle puuttui. Ehkä ne käkikellot, maailman suurin ja toiseksi suurin? Matka-aika puolitoista tuntia, eli ei kannata - seuraava majapaikka Titisee-Neustadt kun on samassa suunnassa, kahden tunnin päässä. Pakenimme kuumuutta vuorille, tai ainakin yritimme - nämä eivät ole riittävän korkeat, että lämpötila muuttuisi. Kasvillisuusvyöhyke kyllä muuttuu, ylempänä kuusi vaihtuu koivuun ja vielä ylempänä on kuin tunturissa.

Muistiinpanot esiin. Bad Rippoldsau-Schapbachissa on vesiputous, sinne siis. Navigaattori sekoili, kuten tapana on - poukkoilin risteyksissä kuin hölmö, kun se ei osannut päättää. No, siitäkin selvittiin. Kiemuratietä kuusten keskellä, ohi hylättyjen ja toimivien hotellien, joita ei alkuun erottanut toisistaan, paahteiselle kentälle jolle kuului puron solina. Vesiputous kilometri tuohon suuntaan, jyrkkää ylämäkeä, ilman varjoa. Ääh. Jos olisi edes vähän viileämpi, tai jalassa vaikka shortsit, voisin lähteä - vaan tänään en taida. Jos kuitenkin kämpille rentoutumaan?

Paluumatkalla ohitimme monta parantolaa ja terveyshotellia, joita tässä on ihmetelty jo pari päivää - tänne kun on tultu eheyttämään kovalevyä jo kauan ennen kuin sellaista on keksittykään. Parantolarakennuksilla on kaiketi ollut sama suunnittelija, joka on käynyt etelänlomalla joskus 70-luvulla ja tykästynyt betonisiin, ylöspäin kapeneviin turistinsäilyttämöihin - kovin moni on nimittäin juuri sellainen. Fontit ja värimaailmakin usein suoraan vuodelta 79. Mikäpä siinä, jos tykkää.

Hotelleista puheenollen, näin tänään tämän matkaa kymmenennen hotelli Grüner Baumin eli vihreän puun - osa näistä on toki saattanut olla myös ravintoloita. Mutta että jos jotain muuta välillä keksisitte vaikka.

Kaupan kautta kämpille. Kissa häröilee pihalla, naapuri lässyttää koirille kun luulee ettei kukaan kuule. Linnut pitävät konserttiaan, lähinnä mustarastas ja joku muu, jonka laulu on komeaa mutta fraasi alkaa aina ilkeällä rohinalla - kuin metalli hankaisi metallia vasten ja välissä olisi hiekkaa. Ja siitä suoraan melodisiin sulosointuihin. Kummallista touhuilua.

Huomenna lyhyt ajo mutta pitkä päivä, pitää keksiä paljon näkemistä, kun kämpän saa vasta viideltä. Yllätämme varmaan itsemmekin.