13x6 itsetehty muovivirveli.

Kuvat valmiista sivun alareunassa.

back

Kaikki alkoi pari vuotta sitten, kun löysin roskiskatoksesta pätkän tällaista putkea. Huomasin, että siihen sopii 13" kalvo.
Nopean testin (kalvo kiinni jeesusteipillä) perusteella tämä vaikutti hyvältä aihiolta; soundi oli rikas ja matala, miellyttävän pehmeä ja silti selkeä. Eli putki talteen.

Tästä se lähtee. Merkitään suora linja, että tiedetään mistä katkaista - apuna tällainen huipputekninen viritelmä.

Edellisen omistajan (kuka lienee) sahausjälki ei nimittäin ole ollut kovin hääppöinen...

Nyt näyttää jo valoisammalta. Hionta päälle, ja reuna on hyvä.

Suorakulma avuksi. Tehdään merkkejä katkaisukohtaan, tässä tapauksessa kuusi tuumaa reunasta.

Yhdistetään merkit teipillä ja toivotaan että päät osuvat yhteen. Aika hyvin.

Sahataan teipin reunaa myöten. Selkäsaha on hyvä, sen terä ei venkoile sivuttain. Hienohampaisemmalla saa tarkeman jäljen.

Ensin ura koko matkalle, varovasti ja tarkasti.

Sitten läpi asti.

Valmis.

Reunat hiotaan suoriksi ja sileiksi. Salainen ase: tukeva levy, hiekkapaperia ja kaksipuolista teippiä. Voisi olla hieman isompi, olisi helpompi työstää.

Reunaviisteen teko - jyrsimen puutteessa käsin. Piirretään rengas ja poistetaan ulkopuolelle jäänyt osa, sisäänpäin viistoten.

Hieno merkkauspatentti, osa 2.

Virityspesät kiinni, pitää päästä testaamaan. Ensin vanteen avulla teipit suunnilleen oikeille kohdille, sitten suorakulman, mittanauhan ja ympyrägeometrian avulla tarkat mitat. Porataan ja kiinnitetään.

Siinäpä se. Soi kuin mikäkin - alikokoinen runko tosiaan toimii. Virityspesien alle tarvitaan korotuspalat, ruuvit tulevat hassussa kulmassa.

Tässä näkyy alikokoisuus paremmin. Reunaviiste on vielä hieman vaiheessa, mutta pitihän sitä päästä testaamaan.

Valmiimpi viiste. Vielä on varaa kiillottaa. Tämä on siis tehty käyttäen vain puukkoa ja erilaisia hiomapapereita.


Koristelun paikka. Mustaan virveliin pitää tietenkin tehdä Black Beauty -henkisiä kaiverruksia. Sabluuna valmiina toimintaan.

Pienoisporalla tehtyjä reikiä - ei toki läpi asti.

Käännetään välillä...

...että näyttää kivemmalta.

Yhdistä pisteet ja näet mitä kuva esittää. Juuri sopivan rujo.

Mattosyvennys oli unohtua. Siinä se näkyy alareunassa.


Valmis! (taas)

Vahapinta antaa sopivan himmeän kiillon.

Alapuoli. Viiste ja mattosyvennys näkyy hyvin; samoin rungon pienuus, taas kerran.

Virityspesien korotussysteemi - kumimattoa ja muttereita.

Koneisto ja piilotettu venttiilireikä. Uskomattoman paljon vaikutusta noin pienellä aukolla - soundi parani huomattavasti, muuttui paljon avoimemmaksi. Mattokin reagoi herkemmin.

Koska kuusireikäistä 13" alavannetta on vaikea löytää, jatkuu tee-se itse -henki täälläkin.

No entä soundi? Hieno. Vähän kuin puun ja metallin välimuoto, on lämpöä ja kipakkaa läpitukevuutta.
Saa virittää vaikka kuinka tiukalle, ilman että soundista tukevuus häviäisi. Herkkä peli, matto reagoi pienimpääkin kopautukseen.
Ääntä lähtee käskettäessä paljon, mutta hiljaakin soitettuna kuulostaa hyvältä.

Hintoja (noin suunnilleen):

Eli yhteensä 90e.
Työkaluja ja tarvikkeita ei tarvinnut ostaa, eikä omaa työtä tietenkään lasketa. Eli halpaa oli, tai sitten ei. Saksasta tilaamalla olisi saanut osat halvemmallakin, mutta postimaksu olisi tehnyt homman turhaksi.

back