Tukholma, päivä kolme.

Aikaisempi herätys, nopea aamiainen ja Söderin vilinään. Vuokrakämppien hyviin puoliin kuuluu joustava uloskirjautuminen - laukut odottavat laivan lähtöön asti kiltisti eteisessä. Suuntaamme läheiseen kiinalaiseen krääsäkauppaan, 10 vuotta yhdessä eikä vieläkään kihloihin -bileisiin on saatava lisää rekvisiittaa. Sitähän toki löytyy, eikä maksa oikein mitään. tulette yllättymään, jos tulette. Tarjolla olisi ollut mm. aidon kokoisia juustopurilais-jääkaappimagneetteja, Mikin ja Akun sekoitus -vappunaamareita ja Hello Kitty -lumisadepalloja, joissa kissa melkein hukkuu - vettä oli lähes, muttei ihan tarpeeksi.

Iloisen shoppailun jälkeen paikalliseen ruokakauppaan hankkimaan kaikkea eksoottista hipinruokaa; heikäläinen kasviskeittiö kun on astunut aimo harppauksen eteenpäin. Poissa ovat viiden vuoden takaiset soijanakit, joiden koostumus oli jauhoinen ja tuoksu kuin tiivistettyä kainalohikeä. Nykyiset korvikkeet eivät toki ole kokolihan tasolla, mutta huijaavat eines"liha"pulliin sun muihin nugetteihin tottuneita oikein hyvin - seuraavat viisi vuotta tulevat olemaan mielenkiintoiset tällä saralla, eikä hintakaan varmaan kallistu.

Reppu täynnä hyvyyksiä kaupasta ja Systemistä kämpille ja kamat jääkaappiin - siellähän säilyvät. Lähdemme tutkimaan Söderin toista laitaa, Götgatanista länteen. Löytyy ihan kivoja mestoja, mutta pääasiassa täällä on vain Kallion tai Punavuoren oloisia asuinkatuja - ei mitään pikkuputiikkeja tai kahviloita tai muuta kivaa. Medborgarplatsin lähistöllä ravintolat lisäntyvät, kuten oletettavissa on. Tuskin tänne kuitenkaan toiste kannattaa tulla, ainakaan kauas. Kansalaistorin Burger King tarjoilee nostalgiset eväät, niitä ei ollutkaan aikoihin nautittu - eivätkä ole lokitkaan, innosta päätellen. Valitettavasti (onneksi) ne jäävät tällä kertaa kuivin nokin.

Krista ottaa tässä kohtaa metron kämpille, itse jään vielä pyörimään kulmille - aikaa on tunti. Kävelen siellä sun täällä; hienon näköisen skeittaus-poolin ohi, pelottavan kaikille-polvenkorkuisille-polkuautot -puiston läpi ja lopulta Material -nimiseen liikkeseen sisälle. Siellä myydään kaikkea sitä, mitä ei ikinä löydä, kun etsii: juuri oikeita vetimiä 50-luvun keittiönkaappeihin, erilaisia ohuita rimoja, kummallisia ruuveja, erikoisia heloja, pienoismallipanssarivaunuja ja pienoisjunan maiseman puita - sun muuta kaikkea tarpeellista. Onneksi kruunut ovat vähissä.

Kämpillä pakkaus on suoritettu, siispä metrolla Slussenille ja siitä bussilla Londonviaduktenille - kävelyä laivaan asti kertyy melkein sata metriä. Matkakortti on painonsa arvoinen kullassa, eli ei kovin paljoa, mutta kuitenkin. Paluumatkan hyttimme on mallia LXB, eli siellä on tekkari, parisänky, kaksi ikkunaa ja jääkaappi - ja kokolattiamatto, jonka kuviointi näyttää parketilta. Kuten vessan muovimattokin. Kummallisia fiksaatioita, eräillä.

Istumme kannella varjon puolella, koska aurinko on liian kuuma. Käynnistän huvikseni googlemapsin ja huomaan, että ohilipuva mitätön luoto on nimeltään Lördan. Hymähdän. Seuraava saari on melkein ilmiselvästi Fredan; sitten seuraavat tietenkin Torsdan, Onsdan, Tisdan ja Måndan. Pakko myöntää, ettei Lördan nyt sitten niin typerä nimi ollutkaan - varsinkin kuin Söndania ei löytynyt ollenkaan. Plup, Blump, molskis.

Pieni välikuolema hytissä ja lihapatojen ääreen - pöytävaraus Plate-nimisessä ravintolassa odotti. Etukäteen maksettu kahdeksan ruokalajin illallinen hymyilytti jo lähtiessä, eikä pöydässä hiipinyt suru puseroon tälläkään kertaa. Unohdin jo vähintään puolet ruokalajien aineosista, mutta turhapa niitä tässä on selostaa, kuten kohta huomaat - ja hipit suosittelevat silti. Meininki on siis (kuten jo joskus aiemmin selostin) sellainen, että ensin valitaan joko liha, kala tai kasvis ja sitten viisi tai kahdeksan ruokalajia - ja lopuksi yllätytään. Menu vaihtuu usein ja on sesongin mukainen, kuten pitääkin.

Kauniiksi lopuksi tulin tänne, vakiopaikalleni Mariellan perään, yhtä kantta takaterassista ylöspäin. Katselin Maarianhaminan valoja, maistelin Fireball-kaneliviskiä ja kirjoitin tämän, hieman tyngäksi jääneen selostuksen. Ehkä pidätte siitä, ehkä ette, minkäs enää voin.