12.6.2013 keskiviikko, Berliini

edelleen paistaa jne.

Krista:

Aamun ohjelmasta vastasi Ranskis. Ulkoilutettiin sitä uuteen merkkihuoltoon, tällä kertaa lady Clarksonin huomaan. Siinä sitten kielimuurin yli, läpi ja välitse selittämään, että stearing is bit wibbly wobbly timey wimey...stuff. Olivat sitä mieltä että iskarit, mutta me ei uskota. Eli Ranskista ulkoilutaan vielä lisää tällä reissulla. Huomionkipeä paskiainen. Huoltamoa etsiessä koettiin hieno murali (sellainen art deco -henkinen) ylivärikkäitä taloja ja Berliinin radioasemien kirjo.

Ranskis parkkiin (saman poliisiaseman eteen. ei sillä, alan ittekin kohta kallistua sen puoleen, että sais palaa koko auto) ja shoppailemaan. Kastanienallee, Hipin nälkä(melkein)kiukut. Katuhan ei ole kuin täynnä ravintoloita, mutta mikään ei kelvannut. Sporalla Dada Falafeliin tankkaamaan ja metrolla Kreuzbergiin. Uudet kengät, kasa sarjiksia ja Hipille uusi hattu. Santa Marian kohdalla parin sekunnin pohdinta, että meniskö syömään, vaikkei ole yhtään nälkä. Queasadilat ja maailman paras jäätee upposivat hippeihin tälläkin kertaa. Ruoan jälkeen vielä kaupasta pari olutta ja Landwehrkanalin varteen aikaa viettämään.

Illemmalla treffattiin Ciaran kanssa Görlitzer Parkin montussa. Kuulumisten vaihtoa, Lilan sähläämistä, lisää kaljaa puistossa kiertävien heppujen mummokärry-kylmälaukusta 1,50€. Hirveätä ylihinnoittelua! Ciara yritti houkutella meitä muuttamaan Berliiniin ja pakko myöntää, että ajatus houkuttelisi. Kieli vaan pitäisi ottaa haltuun. Illan pimetessä ei montaakaan suostuttelua tarvinnut "lähdetäänkö yhdelle tai kahdelle tohon läheiseen kantabaariin?" -kysymykseen. Loppujen lopuksi päädyttiin Ciaran kämppää vastapäätä olevaan pieneen punkbaariin jonka omistaja (?) oli tiskillä dokailemassa ja ilmeisesti Ciaran tuttuja. Omien sanojensa mukaan "kyyninen punkkari". Taisin kutsua ihmisversioksi Grumpy Catista. Oh well... mexican- ja lakritsishotteja (1,50€ kpl), humaltumista ja yleistä höpötystä. Hyvää musiikkia ja rento ympäristö. Lisää juotavaa, lisää paskanjauhantaa. Jutellaan musiikista, Berliinistä, kaikesta. Omistajaheppu kysyi jotenkin jännästi, että kuunnellaanko me vielä oikeaa musiikkia/oikeaa formaattia/ollaanko LP-ihmisiä ja myöntävän vastauksen jälkeen kaivoi jostain baaritiskin takaa vinyylin, että tää on meijän bändin levy, tää on nyt teijän. Vittu. Tollanen paikka, minkä ohi normaalisti käveltäisiin ohi ja varovasti kurkittais oviaukosta sisälle varmana siitä, että paikalliset syö meidänlaiset turistit elävältä. Nyt istutaan tuolla jauhamassa kakkaa, saadaan levy ja tyyppi tarjoaa vuorollaan shotteja. (Moneen kertaan kertoi, että lauantaina Wild at Heartsissa on hyvä keikka, tulkaa sinne, järkätkää aikataulunne sillai että pääsette. Joo, ei olla kaupungissa enää silloin, saatana. Yhtään ei olisi kiinnostanut.) Kai me jotain ollaan osattu tehdä oikein. Tai ainakin tunnettiin oikea kaupunkiopas:)

Jossain vaiheessa iltaa (yötä) havahduttiin siihen, että metrot ei taida enää kulkea. Omistajaheppu ja baarimikko hetken pähkäiltyään totesivat, ettei kämpille pääsisi muuta kuin taksilla. Ciara tarjosi sohvaansa yösijaksi, matka oli ainakin riittävän lyhyt. Tolkuttoman hauska ilta! Vaikka darra "pilasi" torstain suunniltelmia, ilta oli ehdottomasti sen arvoinen. Ciara ♥