15.6.2013 lauantai, Berliini - Lyypekki

kuumaa, sadetta, viileää

Ilmari:

Siivousvimma heti aamulla - miten voi ihminen tiskata ilman kuivauskaappia? Pakkaus ja roudaus, takaluukkuun ei mahdu juuri enempää kaljaa.

Auto kulkee hyvin ja tasaisesti, Hipitärtä vituttaa silti. Ei ihme. Tylsää moottoritietä, paikoin komeita maisemia. Tauko jossain pellon keskellä. Yritämme laittaa navigaatiosedän välttämään moottoriteitä, mutta se sekoilee jostain kimppakyytikaistoista. Reittiä Berliinistä Lyypekkiin ei kuulemma voi löytää. Ei vissiin sitten.

Äkkiä setä ohjaa pois motarilta. Tie pienenee, etenee läpi viiden talon kylien, kääntyy asuinalueelle ja päättyy lopulta umpikujaan keskelle peltoa. Tummat pilvet lähestyvät oikealta, vasemmalla tolpin suljettu pyörätie. "Käänny vasemmalle" neuvoo Setä. En käänny. Seuraavakin reitti on umpikuja, mutta sitten Setä löytää langan. Seuraa hengästyttävä kavalkadi pikkukyliä, järviä, hevoshakoja, hevonpaskanhajua, vihreäksi tunneliksi kuroutuvia puita ja kiemurtelevaa kumputietä. Rajoitus on 100, vaikka 60 tuntuu uskaliaalta. Lopulta Setä johdattaa tarpeettoman monimutkaisen ja pitkän liittymähärvelin kautta takaisin moottoritielle. Se loppuu viiden kilometrin jälkeen.

Lyypekki hämmentää ihmisen. Tänne saavutaan jotenkin vaivihkaa, ja äkkiä ollaan keskellä vanhaakaupunkia. Paikallisen NMKY:n hotelli on yllättäen ihan uusi ja tosi siisti. Kattohuoneisto näkymillä, ei hissiä tosin. Autoa parkitessa alkoi sataa kaatamalla. Yhdessä viidestä kirkosta oli häät (ja koriseltu hääbussi). Tasatunnista tai vihkimisestä innostuneena kaikki kirkot soittivat kilpaa kellojaan, hirveää mäikinää kesti vartin. Tunnin päästä sama toistui. Kuinkahan tänään nukutaan?