Sinne ja takaisin

Kolme viikkoa Euroopassa, kesäkuussa 2013

takaisin

Kööpenhamina 2/9

Nørrebro Bryghus, palonsuoja-allas, Mikkellerin baari

Krista:

Sillan toisella puolen Nørrebro ja vähän kotoisampi olo. Ei tää silti mikään Berliini ole... Berliinissä, jos kameran laittaa piiloon, jengi luulee paikalliseksi. Täällä ei todellakaan. Hitto, muutenkin tuntuu, että sen Berliini -touhun osaa paremmin kuin Helsinki -touhun. Ikävä!

Tuosta tuli mieleen, että jos mä kuvittelin, että kaikki nätit pojat on menneet Berliiniin, niin on niitä täälläkin! Ja kuulemma myös nättejä tyttöjä. Ainakin on jotain kateltavaa, vaikkei porukkaan sopisikaan joukkoon. Paikallinen väestö (ainakin keskustassa) kun on n. parimetrisiä, minimaalisesti pukeutuneita ja sillai. Ei sulaudu persjalkainen hippi väkijoukkoon, ei.

Nørrebrossa on Nørrebro Bryghus ja tietäähän sen, miten siinä kävi. Hipille pari kaljaa, mulle lasi viiniä. Tuntee itsensä erifiksuksi, kun panimoravintolassa menee kysymään ei-olut -valikoimaa. Kivanoloinen paikka, ruokakin hyvännäköistä. Hipille gift pack mukaan (4 x 400ml 110 Dkk) ja kanavien rantoja pitkin takaisin hotellin kulmille Vesterbrohon. Mikkellerin baariin. Hieman hipsterihkö, mutta muuten jees. Pari kaljaa hipille (taas), mulle tällä kertaa tanskalaista kirsikkaviiniä. Oli hyvää, maistui vähän glühweinille. Olutlasi takataskuun ja 7Elevinin kautta hotellille.

Ilmari bookissa:

Nørrebro bryghus, København. Hipit suosittelevat. Tänään ei tapahtunut muuta kuin lauttamatka nopealla katamaraanilla, ajo kuvauksellisia rantoja ja kumpuilevia peltoja pitkin köpikseen, majoittuminen samaa hotelliin kuin viimeksikin ja lounas Riz Razin kasvisbuffetissa, jota vanha lihansyöjäkin arvostaa. Nørrebro on kivaa seutua ja kaupunki edelleen mahtava, joskaan ei vieläkään Berliini.

Krista:

Eka päivä, kun en ole lätrännyt jalkoja rakkopuikolla, niin nyt varpaan päässä on rakko. Epäreilua tämä elämä! Suosikaa rakkopuikkoa, sanoo hippi.

Ilmari:

Baarilta hotellille kävellessä huomattavaa eroa viime kertaan. Ennen huoria sai väistellä, nyt niitä oli vain muutama. Kirkon portailla ei enää lämmitelty nesteitä lusikassa, vaan tuhnautettiin jotain pitkästä foliokääröstä. Joku siistihkö pukumieskin samassa porukassa, yhtä pihalla. Minä vahingossa 7-Elevinistä 7,5% oluen, Ultra Grøn silti hyvää.

Kivoja sävyjä täälläpäin.

Kas, onpa tutun näköinen logo.

Sisällä on ihan oikea panimo. Pullotuskone kilisee seinän takana.

Tämä on vakava asia.

Päivän agenda. Ehkä ei ihan kaikkea sentään.

Tanskalainen numerosysteemi on ihan kummallinen. Tässä kaksi-ja-puolet-kolmannesta-kaksikymppisestä -kruunun seteli. Eli puolkolmas.

Alkaa mennä taiteen puolelle, tämäkin.

Maximum aurinkolippa.

Kaikkea sitä myydään - miksei ostettu?

Yksi edellämainituista altaista. Ei ihan varmaa mikä, mutta jotain-jotain Sø tämä on.

Mukava hengailupaikka, oli mikä Sø tahansa. Sø what.

Nyt ne antavat noille pullaa. Hullut.

Tämä ei pääty hyvin.

Pullaa. Pullaa. Pullaa. Pullaa. Pullaa. Pullaa. Pullaa.

Ihan hetki tämän jälkeen: *snap* AI SAATANA!!1!

Mitäs läksit.

Kaikki linnut eivät ole väkivaltaisia pullasorsia. Osa on sulavia ja tyylikkäitä.

Pikku kesämökki ihan rannalla vain.

Tuollaisia kehotuksia meillekin.

Paheksun pullasorsakommenttejanne. Nämäkin opetin syömään levää.

Jotkut pullasorsat eivät ole sorsia.

Unettaahan se, hiilihydraatti.

Tycho Brahen Planetaario. 15 vuotta sitten oli kallis ja kehno, tiedäpä sitten miten nykyään.


Tässä onkin hyvä paikka reflektoida.

Yksinäisyyden sorsa tuijottaa apaattisuuteen.

Mikä ihmeen härveli? Se on hissi! Vaikuttaa luotettavalta.

Englanti. Kirkonmies heristää oven yläpuolelta.

Hei vain hei.

Mikkellerin baari. Sisään vaan.

Now hear this.

Sisustus on hipsterihkö.

Näkyvä hehkulanka toimii aina.

Kirsikkaviiniä. Kivaa.

Kyllä tämä olutta taitaa olla...

Hotellinäkymä ei ole kummoinen, sentään hienoa ikkunashakkia tuossa ylhäällä.

takaisin

edellinen - seuraava