Makeahko, hapokas, paahteisen ja kuivan maltainen, hieman palanut, minttuinen, raikas, hieman hiivaisen tympeä, tumman suklainen, mustan kahvinen, korkeintaan keskitäyteläinen, keskimiedosti humaloitu.
Minttusuklaa on klassikkoyhdistelmä, eikä tämäkään pahasti metsään mene; ikävä hiivaisuus vaan häiritsee ja runkokin saisi olla tukevampi. Näin vahva olut ei voi olla melkein vetinen. Mintun aromi on sentään mahtavan monipuolinen, sanoisinko peräti lehtevä.