Pieni myrsky ylhäältäpäin.

Lentokone pikselöityy ilmatilassa.

Lentokoneateria: nakinkokoinen salami kuivan sämpylän sisällä. Ai että.

Puola.

Poseerauksia ilmassa, älykäs ilme. Ansku nauttii.

Lisää samaa. Jatkuu.

Säätila lähestyy.

Kuten Berliinikin.

Täällä sitä nyt ollaan.

Turisti ei tiedä mistä ovesta mennä. Hotelli on Michelberger.

Huoneessamme on parvi.

Ja kirjasto.

Parvi, turvaverkko ja väsyneet turistit.

Hennosti pelottavat portaat.

Lievästi luova sähköasennus.

Ulkona väijyy Warschauer Strassen metro/ratikka/juna-asema. Metro vilisee.

Siinä liikenneyhteydet. Ratikalla itään ja metrolla länteen.

Oveen voi laittaa tällaisen. Pölliäkin sellaisen voi.

Sitten mennään Potzdamer Platzin joulumarkkinoille.

Amerikkakin on tullut käymään.

Ah, tunnelma.

Siitä sulle nakkimakkarakimara.

Tai ehkäpä suklaahedelmä?

Kenties suklaachili?

Vai sittenkin marsipaanista tehty peruna?

Nyt alkaa jo vähän pelottaa.

Mutta ei se mitään, kodinturvajoukot ovat lähellä. Trogdor!

Tämä kuuluu kalustukseen.

Ihmisiä riittää.

Uuden ja vähän vähemmän uuden kohtaaminen.

Oikaistaan ostarin läpi, koska vastaan alkoi tulla samoja kojuja. Siellä on pieni kuusi. Niitä oli enemmänkin.

Leijona vahtii ostoskäyttäytymistäsi.

Saako olla tuijottava avaimenperä?

Coolit turistit eivät poseeraa.

Vähemmän coolit turistit poseeraavat ehkä hieman.

Piipparisydän tekstillä. Ei uskalla ostaa, kun ei ihan tiedä mitä niissä lukee. Jotain rivoa kuitenkin.

"Mitähän hyvää muija on laittanu perunasta?" Täältä saa ainakin röstiperunoita, perunapannukakkuja, perunakeittoa, raskalaisia, lohkoja ja uuniperunoita.

Turisti ottaa sittenkin makkaran.

Makkara on hävytön.

Ympäristö taas on hieman jenkkiläinen.

Niin.

Rajatapaus.

Sony Center.

Aineeton joulukuusi.