keskiviikko, osa 1.
Aamiaiseksi on tänään vihreää hytinää. Se maistuu tuoksumataralta.
Hotellin aulan vessakyltti. Ovi ei aukea.
Kalja hymyilee muovituopissa.
Vapaus on tuollapäin.
Kas, naama.
Apua!
Pyöräteline ja terveiset.
Onneksi ehditään juuri lähteä karkuun.
Oberbaumbrücke ja vaaniva seinämaalaus.
Taas yksi lisäelämä.
Turistit ja sotakuva.
East Side Gallery, pitkä pätkä muuria ja alkuperäiset (restauroidut) maalaukset.
Minä ajan nyt.
Rasittava kuvausetäisyys, reunoja ei saa millään haltuun.
Sama juttu.
Silta, maalaus ja metro.
Sama juttu.
Taas se loikkari loikkaa.
Tuorettakin politiikkaa, näköjään.
Ja tuuli tuulee vaan.
Klassikko.
Ohutta alapilveä Alexanderplatzilla.
Vapaaehtoinen pakko.
Antakaa kasvaa. Ilme ei lie alkuperäinen.
Muurin kääntöpuoli.
Outoa, ettei täällä ole mitään kovinkaan laadukasta.
Joen toisella puolella on O2 World - ja täällä 1UP World.
Hei vain hei.
Nii-i.
Muurejahan oli siis alunperin kaksi, välissä kuolemanvyöhyke. Tällainen.
Nyt suunnitellaan sellainen toimistorakennus että siinä on huutomerkki perässä.
O2? Paska... mulla on Vodafone - miettii turisti apeana.
Berliinin karhu kaataa Lontoon puhelinkopit?
Spree. Tietenkään nyt ei tule metroja.
Sotamies ja taide.
Älä ruoki turistia.
K-18
Kas, leijuva pää.