torstai, osa 2.
Haukkaanko nyt liian ison palan?
Hotellille ei ole pitkä matka.
Turistit ihmettelevät täysin ruosteista autoa.
Nuori vihainen maalitela.
Tyhjä talo on tyhjillään.
Tuning.
Nyt kyllä.
Ja äitiäs kanssa.
Tässä tallustellaan Friedrichshainin katuja. Ravintola houkuttelee asiakkaita, vaan enpä tiedä.
Yksioikoinen tatuaattori.
Näitä romuja en kanna enää metriäkään.
Hippien välitön vastaisku.
Alkuperäinen mopoauto.
Tämän piti olla auki, mutta se olikin kiinni.
Tämän ukon kuvia oli vähän joka paikassa. Kuka lienee.
En minä!
Rooftopping: katolta käsin pitkävartisella telalla tehty seinämaalaus. Helppoa ja turvallista.
Factory Girl. Hipit suosittelevat.
Huomattava maitokannu ja vesikarahvin hedelmällinen tulppa.
Katsokaa odotellessanne tätä kirjaa, se on hauska.
Tonnikalasushi - Puolan lippu - wasabi. Mies metroasemalla huomaa kiskoilla rotan.
Teolliset sisustukset - pumput ja putkistot.
Kotitekoista limonadia - kuulemma parempaa vodkan kanssa. Turisti sai taas yrttejä teehen ja on siksikin mairea.
Aamiainen kahdelle, leipää (tai oikeastaan kaikkea) sai lisää pyydettäessä.
Turistin lihaton vaihtoehto.
Mikäpä ettei.
Jälkkäriksi ilmaiset näytteet magnoliaa, eli amerikkalaista hyvettä. Ei mahtunut enempää, harmi.
Hipin takana on keittiö.
/p>
Nurkan takana vaanii Paulen metallikulma. Koristelu on ns. uskottava.
Tynnyrissäkasvanut villiviini muuttaa pois kotoa.
Katukyltit ja niiden selitykset.
Nappikauppaan on pesiytynyt taide.
Tämäkin oli kiinni. Sieltä olisi kai saanut peltisen, vieteritoimisen kotipojan (homeboy, homie, bro.)
Kulta, mulla on idea. Hyvä idea onkin.
Julisteet ja luonnollinen poistuma.
Jimppa ja Joni.