Tähän näkyyn onkin miellyttävä herätä.

Ulkona odottaa väliaikainen vesijohto.

Poistumme metroasemalta väärästä ovesta. Saatana.

Ateistisen Itä-Saksan propaganda hieman ontui; TV-torniin muodostuu auringossa massiivinen risti. Ilmiö tunnetaan nimellä paavin kosto - ja sen takia arkkitehtia ei oikein arvostettu.
Kuvassa myös pääskynen, josta ei päivääkään.

Olemme jossain muualla kuin piti. Täällä on joku hippipesäke.

Helvetin joki.

Kuka rakentaa metroaseman sillalle? Ei sieltä uimalla lähdetä.

No, onhan sentään arkkitehtuuria.

Oberbaumbrücke, taas kerran.

Jaaha.

Tuota lippua ei varmaankaan lasketa yöksi.

Ja minä kun luulin, että nämä housut olivat jo kuolleet.

Tällä paikalla 1944, ja jne.

Koska Berliinin vaakunaeläin on karhu, siellä on tietenkin karhupuisto. Tuolla ne asuvat.

Siinähän se.

Karhunhoitajan muistolle.

Aika vanhoja ovat he.

Karhutäti ja karhusetä. Taitaa olla ruoka-aika.

Villielämää puistossa.

Antakaa leipää, mä tiedän että teillä on.

Kas, karhu ulkoilee.

Liekö tämä sitten Schnute vai Maxi?

Mainos jostain, jota en ehkä halua nähdä.

Taide kadulla on katutaide.

Seinämaalaus on hieman piilossa.

Tämä taas ei.

Salaryman.

Katsoin jo kaukaa, että onpa oudon kierot rakennustelineet - mutta sehän olikin vain arkkitehtuuri. Väri on ehkä hieman outo.

Tällä sillalle paikalliset tulevat iltaisin juopottelemaan - tai tulivat, kunnes asiasta mainittiin matkaoppaissa. Nykyään voi kuulemma bongata lähinnä jenkkiteinejä.

Näkymä sillalta. Putkijohto ja Landwehrkanal.

Ihan kuin joku tuijottais.

Viereisestä jäätelöbaarista sai jänskiä jätskejä.

Turisti hämmästelee lehvästöä.