Maanantai 2/3.
Berliini, päivä 2 (osa 2.)
Haus Schwarzenbergin katutaiteiden katselun (hienoja) ja turistilaumojen väistelyn (liikaa) jälkeen ratikalla Tachelesin ohi, ettei tule paha mieli. Se oli joskus mahtava paikka. Onneksi kaupasta saa olutta patenttikorkkisissa pulloissa, voi sulkea välillä.
Nälkähän tässä ehti jo tullakin, joten Dada Falafelistä lautaselliset sitä sun tätä. Sekään ei petä koskaan. Viereisen liiketilan yritys taas vaihtuu tiuhaan kuin kalsarit, nyt oli (jo nurin mennyt) 50% Sushi. Noin loistava idea! Typerä ampiainen pyöri lautasellani, tipahti lopulta hummukseen. Haarukoin sen syrjään, se kiipesi olutpulloon ja melkein putosi sisään. Kannattipa taas auttaa.
Siinä on lapset teille riittävänkokoinen kebap.
Yhtymäkohdat todelliusuuteen ovat satunnaisia.
Haus Schwarzenbergin katutaiteita.
Nippusidelamppu.
Kerrankin tausta, johon hippi ei voi sulautua.
Kuka vei pyrstösulat?
Jos laatikkoon pudottaa rahan, tuo alkaa heilutella siipiään ja pitää rasittavaa ääntä. Hippi ei suosittele.
Anne Frank.
Mitäs tuijotat siinä?
So long suckers
Kun 99 ei riitä.
Hieno idea, eikö?
Dada Falafel ja lautasellinen vähän kaikkea.
Tacheles. Ei puhuta siitä.
Ennen tehtiin koristeellisempaa.
Ihan pasqua? Tsi-hi-hii.
Opiskelijaverhot.
Että sellaista.
Väristä päätellen kyseinen alue ei ole täällä.
Suhteellisen tavallinen sisäpiha.
Neues Synagoge siintää.
Erikoisvalot, erikoispäivänä, erikoispaikassa.
Tanssimusiikkia. Yksi säilyneistä ballroomeista, ilman blitziä tällä kertaa.
Ite oon maalannu. Siinä on kaikki värit.
"I'm a dinosaur. Somebody's diggin' my bones."
Siitä retkelle. Toivottavasti ei sada.