Maanantai, osa 1/4.
Tässä osassa: lentomatka, melkein saapumatta jäävät laukut, korvaavia yhteyksiä ja omakotitalo keskellä kaupunkia. Jännää, eikö?
Tunnelista alkaa tämäkin matka.
Suomen toistaiseksi pisimmät liukuportaat. Länsimetroon tulee pidemmät, sitten joskus.
Kylläpä ne ovatkin pitkät.
Koneemme saapuu vasemmalta.
Valot ne vaan heijastuvat.
Pakollinen sommitelma on tällä kertaa hieman erilainen.
Nyt on mentävä.
Whii.
Pilvien varjoja Itämerellä.
Puolalainen hiekkaranta.
Melkoinen aallonmurtaja.
Świnoujście ja kanava.
Lähestymme Pörliiniä.
No niin, siellähän se jo onkin.
TV-tornikin yhä paikallaan.
Tuo ei kyllä ole Neues Synagoge.
Tämän ehkä tunnistatkin.
Karl-Liebknecht-Strasse, taustalla Tempelhoffin kenttä.
Bornholmer Strassen asema, vasemmalla siirolapuutarha.
Harmaa pökäle puiston keskellä: Flakturm Humbolthain. Palaamme aiheeseen myöhemmin.
Kas, Lidl. Ja Schäfersee.
Teufelsbergin kuunteluasema kylmän sodan ajoilta.
Tuo tuolla.
Lähellä käy, ennen kuin laskeutuu.
Ja näin.
TV-torni, lennonjohto ja 80-lukuiset matkustajaputket.
Tegel natisee liitoksissaan - uusi kenttä on kohta 7 vuotta myöhässä. Eikä edes hävetä.
Yksi kun tulee niin toinen lähtee.
Next please. Asutus alkaa olla jo aika lähellä.
Jaaha, bussikuljetus terminaaliin.
Olisin ehkä jaksanut kävelläkin.
Hihna pyörii tyhjänä jo toista varttia.
Kiva ylläri - eikä vain meille, vaan koko lennolle. Tästäkin huolimatta laukut saapuivat lopulta.
Bussilla asemalle, jolta ei mennytkään junia - paitsi pikajunia. Jotka eivät pysähtyneet.
Korvaavan bussin odottelua 90-luvulla.
Majoitus on toisella sisäpihalla, eli yhdet ovet vielä.
Melkoista viidakkoa.
Nyt jo häämöttää.
Oma piha. Jihuu.
Paikka on siis 1800-luvun hevostalli/kärrysuoja. Omakotitalo Prenzlauer Bergissä, häh?
En ehkä tulisi tänne talvella; eteistä ei ole, ovi aukeaa suoraan ulos.
Kyllä tuossa kelpaa köllötellä.
