Kotona Pörliinissä.

Neljä päivää suuressa kaupungissa, syyskuussa 2016

takaisin

Tiistai, osa 1/4

Tässä osassa löydetään humalaa Tempelhofin käytöstäpoistetulta lentokentältä.

Aamiainen omalla pihalla. Patsas ei syönyt.

Itä-Saksa.

Saattaa tämä ihan hyvin olla länsipuoltakin.

Turisti ja luonnontiede.

Tuota pitää ostaa (en ostanut.)

Metrokin tulee - vaan täällä seinässä on dinosauri!

Tiedotus: kaupungin kartta on tämän kokoinen.

Tempelhofin asema.

Lääniä riittää, kun sirkustelttakin näyttää pieneltä.

Hippi on kuulemma aina kuvassa kun ei pitäisi.

Tässä kuvassa hippi ei ole.

Tässä taas on joitain muita hippejä.

Mittakaava-auto.

Melkoinen ruohonleikkuri.

Ai ku kiva.

Paikan koko ei vieläkään tartu kuviin.

Leija Pörliinin yllä.

Taas on hippi kuvassa.

Alkuperäistä pinnoitetta.

Väärä suunta.

Tuonnepäin.

Kiitotiet eivät nykyisin ole noin tasaisia.
Siihen on kai syy.

Graffitoitu metro ja viihtyisän näköinen hotelli iltapäivän helleväreilyssä. Ja variskin.

Jotenkin tulee leikkuupuimuri mieleen.

Satula aivan liian alhaalla. Grr.

Satunnainen tarkkailija.

Melkoinen leija. Tuollainen voi vetää jo ihmistä pitkin tannerta.

TV-torni ja paavin kostoksi nimetty valoilmiö.

Lentämiskone (DC-4?) piilossa.

Mikähän tuo on?

Lennonjohto on nimittäin tuolla.

Luonto voittaa, joskin hitaasti.

Pakopiste.

Koira vikuroi.

Terrori-isku?

Ja noin.

Kas, päivää.

Pinkit kaistaviivat ja hipsteritär.

Ihkuu! Ota sä nyt musta!

Virallinen kuvausasento.

Kaaria.

Täällähän kasvaa humala.

Käpyjen aromi oli kovin hento.

Jaa, täällä on oltu humalassa.

Kaikenlaisia viivoja.

Toiset lentävät itse.

Tempelhof silloin joskus.

Jos ei heilaa helluntaina...

Kas, lisää humalaa.

Vartijoiden oma polku.

Sälekaihtimille turpaan.

Itäsaksalainen 60-luvun Simson vaihtaa väriä kuin 90-lukuinen kännykänkuori. Melkoista.

Pienellä tuunauksella paljon yksilöllisempi.

Kolmannen valtakunnan arkkitehtuuri.

Erikoislennot lähtevät täältä.

takaisin

edellinen - seuraava