Tässä osassa ihmetellään Viktoriaparkin keinotekoista koskea ja ajetaan metrolla auringonlaskuun. (No okei, oikeasti ajetaan S-Bahnilla. Ja poispäin auringonlaskusta.)
Pörliinin keskellä tällainen - joo, ihan aito on...
Mustekala; aina jaloissa kuin kissa. Patsaiden ilmeissä saattaa esiintyä pientä kausivaihtelua.
Paikallaan pysyvä kivi sammaloituu.
Puron sivuhaara.
On tässä kyllä tekemisen meininki.
Muutama askel ylöspäin, eikä näkymä juuri muutu.
Alaspäin katsellessa näky on hieman toinen.
Kalliokiipeilyä oluiden kanssa.
Äskeinen oli pahaa, tämä taas mitäänsanomatonta.
Hippi ei suosittele.
Maximum puunrunko.
No kai sä nyt siellä voit kävellä.
Tulee ihan kesän alppimatkailu mieleen.
Ylhäällä; seisovaa vettä ja jäätävä pilven haju.
Tekojoki jatkuu katuna kuin ei mitään.
Kirkontornin näköinen muistomerkki.
No kai te nyt siellä voitte kiipeillä.
Isot edellä, pienet perässä.
1800-luvun vapaussotien muistomerkki.
Leipzigin vasen olkapää roikkuu.
En meinannut huomata teitä, kun oli niin kiire tuolla viidakossa piidakossa.
Vuoristomainen fiilis jatkuu.
Auringonkukka jaksaa vielä.
Hyvin berliiniläinen näkymä.
Mitäs täällä? Katsotaanpa tarkemmin.
No ei siellä metrossa useinkaan noin kamalaa ole.
Piruntorjuntabunkkeri bussin ikkunasta käsin.
Wihii.
Ja tuota.
Tempelhofin asema, taas.
Aurinko paistaa jokseenkin lujaa.
Aurinko paistaa ihan tosissaan.
Junakin tulee.
Hippi jo rientää. Juna on kuitenkin väärä.
Saamme siis nauttia tästä valosta vielä hetken.
Taivaallinen tähti ja sakarat.
Valopylväätkin asettuvat siistiin jonoon.
No niin, eipä nyt liioitella.
Hippi säteilee.
Tämä juna on oikea. Einsteigen, bitte.
Abandoned shopping trolley hotline.
Maanjärjestelyalue, taustalla Koivukylä.
Just niin.
Turistiristeilijöiden yöpuu.
Kajakkikaksikko meloo auringonlaskuun.
Viiksimiehetkin tuijottavat.
Vanha ja uusi. Kumpihan puretaan?
Päätyjen feikki-ikkunat eivät hämää ketään.
Kirkko näyttää hyvin pieneltä.
Tuskinpa tuolta enää junia ohjaillaan.
Suuret seinämaalaukset onnistuvat enimmäkseen.
Nyt kävi näin.
Turisti heijastelee.