Keskiviikko, osa 2/5
Tässä osassa ihmetellään lisää taidetta ja lennätetään vähän puluja.
Helikopterin heittoistuin.
Kirkonpolttoheviä?
-Mä en kestä ku toi shamaani on aina ihan naamarit.
-Halt! Kuka kulkee?
Bäy.
Hippi kuvaa. Ettei olisi liian lähellä?
Ei ollut.
Taide ja ympäristö, jne.
90-luvun metro on kuin kotonaan.
Ihmisen palat.
Melko hapokasta.
Pulutkin lentävät.
Itsekin tuijottaisit.
Paperille maalaaminen alkaa kostautua.
Why the long face?
Ihan kuin Pirisen juttuja. Tuskin ovat.
Tyylien kohtaaminen.
Vilukissa tupakilla.
Kun mikään ei riitä, eikä sekään.
Leipä, kaatunut maito ja susihahmo. Että tuota.
Ei tästä kyllä suurempaa oivallusta auennut.
Joskus valo tekee kuvan.
Linnut eivät pidä silittelystä, kokemuksesta tiedän.
Leipä maito susi -homma hajoaa tekijöihinsä.
Metrosillan tuijottaja.
Tuokiokuva.
Pari lätäköllistä pulua.
Vähän jos liikahtaa niin hirveä hässäkkä.
Loppukesän valoa.
Mitäs tuolla tapahtuu?
Metrokin menee.
Eri kulmasta nähtynä merkitys muuttuu.
Niin käy elämässä.
Niin käy elämässä.
Ei tämä ollutkaan niin yksioikoinen.
Jopa on kolmiulotteinen jousi litteällä henkilöllä.
