Kotona Pörliinissä.

Neljä päivää suuressa kaupungissa, syyskuussa 2016

takaisin

Keskiviikko, osa 4/5

Tässä osassa muistellaan muuria ja nähdään sangen lihaisa seinämaalaus.

Nordbahnhof sijaitsee nykyään maan alla.

Tässä oli joskus iso ja hieno pääteasema. Itä-Saksa purki sen 1962, kiskot kun johtivat länteen.

Sähköä töpselistä.

Muurin muistomerkki Bernauer Strassella.

Yksi tolppa on erilainen.

Ihmismuuri.

Muistomerkin idea on aika hieno.

Epäpaikka.

Rajavyöhykkeelle jääneen kirkon tornin risti.

Itä-Saksa räjäytti kirkon 1985.

Nimikin oli sopivasti sovinnonteon kirkko.

Jälkeenjääneet kivet ja karitsainen.

Muuria rakennetaan.

Eräänlaisia muureja nämäkin.

Pakotunneli muurin ali, 1964.

Toinen. 57 ihmistä pakeni tämän tunnelin kautta.

Stasi kaivoi omia tunneleitaan risteämään pakotunneleiden kanssa ja upotti maahan mikrofoneja.

Ihmiset karkaavat rajalle jääneiden talojen ikkunoista.

Ja noin.

Vartitornin paikka.

Modernismi ei nyt oikein istu.

TV-torni istuu aina.

Kaupunkia viipaloidaan.

Lihan syihin piirtyvät kaupungin rajat.

Liha näyttää hämmentävän aidolta, veitsi ei niinkään.

Modernismi nielee vanhan tehtaan.

Glup.

Katso henkilö loikkaa.

Ehkä kuuluisin loikkaaja.

Oli kuulemma elämänsä paras päätös.

takaisin

seuraava - seuraava