Alone in Berlin.

Neljä päivää suuressa kaupungissa, elokuussa 2017

takaisin

Sunnuntai, osa 1/5.

Pasilan työmaalta alkaa tämäkin matka.

Juna, myöhässä tietenkin.

Pasilan tornissa näyttää jotenkin kaljulta.

Pakollinen, tylsä kenttäkuva.

Sinne meni taas yksi.

Reiska luonnollisessa ympäristössään.

Alkoikin sataa. Kuinka yllättävää.

No, joko mennään?

Nuo ainakin menevät ihan tosissaan.

Ja hop.

On aika paeta harmautta.

Ja näin. Huomaa Pasila horisontissa.

Merellinen itä.

Tunnistamaton lähiö, ehkä Koivukylä.

Sumea Espoo.

Bongaa Tuomiokirkko ja laiva laiturissa.

Laiva vie kaljaturisteja Tallinnaan.

Näyttäisi olevan Viking XPRS.

Tuo taas on kaiketi Wind Surf -niminen risteilijä.

Lentokoneen viihdelehti. Ehkä katsonkin maisemia.

Świnoujście, Puola.

Nämä tuulivoimalat ovat käyneet jo tutuiksi.

Aurinkopaneeleja.

Tasainen pohjoinen.

Tuota tietä olen ajanut.

Hallo Berlin.

Pakollinen tornikuva.

Kännykkäversio.

Hipsterifiltteri - tai, ikkunasta heijastuvaa ihoa.

Matalalle se tulee ennen kuin laskeutuu.
Sama vitsi joka kerta.

Asukkaat odottanevat innolla uuden kentän aukeamista.

Taitaa olla ruuhka-aika.

Touchdown.

Läpsystä vaihto.

TV-torni on aina läsnä.

Muutama kone jonossa, kaikki Air Berliniä. Firma ei ollut vielä tässä kohtaa mennyt konkurssiin.

Nokka ylös ja taivaalle.

Tegelin kenttää ei tule ikävä. Uusi on vain noin kymmenen vuotta aikataulustaan jäljessä.

takaisin

seuraava