Alone in Berlin.

Neljä päivää suuressa kaupungissa, elokuussa 2017

takaisin

Tiistai, osa 1/7.

Sveitsin armeijan kärpänen, Revaler Strasse.

Warschauer Strasse, jälleen kerran.

Reiskat asentavat jo liukuportaita, vaikka asemasta puuttuu katto. Kai se kohta valmistuu.

Mitä? Kyltissä käskettiin!

Ostkreuzin aseman katto.

Hippi vauhdissa, länteen päin.

Ostbahnhof:in ja Jannowitzbrücken välillä.

Pitäisi mennä katsomaan tarkemmin. Tuskin menen.

Maximum peilipallo.

Junabongausta.

Lähestymme Alexia.

Oispa olutta.

Junabongaus jatkuu.

Hauptbahnhof.

Zoo. Ihana lapsi.

Schlossstrasse. Mahtavat valaisinhärvelit.

Tämä oli varmaankin 80-luvulla itää? No ei.

Melkoista meininkiä.

Eikä tämä vielä mitään...

Ta-daa! Bierpinsel!

Tämä 70-luvun mestariluomus on ollut ainakin ravintola, baari ja disco. Nykyisin se on tyhjillään.

Mistä moinen nimi? Härveli muistuttaa kuulemma pensseliä (pinsel) ja sieltä sai avajaispäivänä ilmaista kaljaa (bier.) Vähääkään ei muistuta pensseliä kyllä.

Sama arkkitehtipari suunnitteli paikallisen messukeskuksen. Sekin on aivan hirveän hieno.

Ihmisen kokoinen ja kutsuva paikka, joo-o.

Kukkakauppa kelmeässä valossa.

Katutaidetta ja skootteri.

Näkemystä on ollut.

Vaan niin on ollut tässäkin.

Tulee mieleen Rotterdamin Kijk Kubus -talot.

Ylhäältä olisi varmaan hyvät näkymät.

Vaan niin on alhaaltakin.

Tai, no.

Ja enää pitäisi tietää...

Mennäänpä takaisin metroon.

Jopa onkin valoisaa ja raikasta.

Koko ajan saa pelätä, että minkä seinän takaa James Bond -pahis ilmestyy kissaa silittämään.

Tai että joutuu tahtomattaan musiikkivideoon.

Infokyltti pimeimmässä mahdollisessa paikassa. Hyvä.

takaisin

edellinen - seuraava