Alone in Berlin.

Neljä päivää suuressa kaupungissa, elokuussa 2017

takaisin

Keskiviikko, osa 4/8.

Ladwehrkanal ei näytä päivällä miltään.

Vaan eipä Flutgraben ole edukseen sekään.

Freischwimmer, ravintola ja baari.

Seuraa punaisia lyhtyjä.

Keskipäivän karu valo.

Paikka on varmaan pimeällä kivempi.

Hei me tanssataan.

Biergarten? Sinne!

Sivuraide pusikkoon.

En kyllä näe terassia missään.

Party on, dudettes.

<3 <3 <3

Kiskot loppuivat, bileet eivät.

Stay up, sanoi Obey sukille.

Biergarten mainittu. Missä? Miksi kaasunaamarit?

Sisäänkäynti toisaalta.

Lamppuratkaisu kyllä toimii.

Kova jätkis.

Tiilenpunaista.

Pumput ja putkistot.

Kas päivää. Sulaketaulu onkin tyhjä.

Badeschiff on Spreessä kelluva uima-allas. Sinne maksaa sisään, vaikkei uisikaan. Jäi bier saamatta.

Onkohan virta päällä? En kokeillut.

Tuo oranssi on disketti. Ehkä muistat.

Valkoinen pakettiauto pilaa kuvan kuin kuvan.

Little goes a long way.

Se onkin helppoa hommaa.

Aina jostain löytyy lisää kuvaputkitelevisioita. Ja valkoisia pakettiautoja.

No niihä oot.

Melkein ostin tuota votkaa lentokentältä. Pullossa oli kruunukorkki...

Matkija.

All along the watchtower.

Että rentouttavaa puistoilua sullekin.

Vaikka eihän tuo toisaalta paljonkaan poikkea tavallissesta muuntamosta -

- mitä nyt puisto sattuu sijaitsemaan entisellä kuolemanvyöhykkeellä.

Varjot tekevät tästä huomattavasti paremman.

Kuten tästäkin.

No, ihan kaikkea nekään eivät pelasta.

Iänikuinen pääkallo. On se hurja.

Piilotettu discopallo.

Vinyylin uusiokäyttöä.

Katsokaa nyt tarkkaan.

Tältä se ennen näytti.

Jaaha.

Schlesische Strasse suoritettu. Mitähän sitten?

takaisin

edellinen - seuraava