Alone in Berlin.

Neljä päivää suuressa kaupungissa, elokuussa 2017

takaisin

Keskiviikko, osa 8/8.

Viimeinen turistikuva.

Okei, toiseksi viimeinen.

No tämä on otettu lentokenttäbussista.

Melkoista oopperaa.

Kova jätkä, kuka olikaan.

Puoliksi tahaton rinnastus.

Ah, Tegel. Kyllä me sinusta vielä päästään.

Koneeseen, vihdoinkin.

Pushback:iä odotellen, kaikki kolme - traktori meni tietenkin ensin keskimmäisen koneen luo, vaikka siinä on vielä portaat paikallaan.

No niin, vihdoinkin. Huomaa kone taivaalla.

Taitaa olla korkea aika lähteä.

Reiska valokeilassa.

Sieltä niitä tulee.

Ja sitten mennään.

Jopa tärisee.

Tärinä helpottaa Spandaun yllä.

Kaupunki ja kuu.

Tunnistettavat kohdat hävisivät heti.

Joku kaupunki pilvien lomassa.

Kuukin paistaa.

Missähän nyt ollaan?

Toisen lentokoneen valopisteet.

Kuunsilta merellä.

Tallinna, sanoi kapteeni. Uskottava on.

Laiva merellä.

Ilmiselvä Vantaa.

Kyllä.

Tuo valkoinen on ehkä Tuupakan kivimurskaamo.

Juna Keravan asemalla.

Kerava city.

Luultavasti Hyrylä.

Laskeudutaan.

Eikä kukaan taputtanut.

Ajoissa kotiin? No ei, Reiska vei raiteet.

Terveiset Berliinistä.

takaisin

edellinen