Kölnissä hostelli on ihan keskustassa, samassa osoitteessa kuin hieno hotelli ja tietenkin kävelykadulla. Navigaattorin usuttamana ajan vaan, kylttikin kertoo että laillinen kiertotie. Lihavat jenkkituristit lyllertävät hitaasti edessä, takaa tulee Porchen katumaasturi, joka tööttäilee ja kaasuttelee. Ihmiset paheksuvat, meitä, tietenkin. Ranskis ei öykkäröi, tietäkää se! Hostellilla on diili parkkihallin kanssa, vapaita paikkoja tasan nolla. Vieressä on onneksi toinen. Sinne sukelletaan jyrkkää ramppia neljä kerrosta maan alle ja aletaan sitten kiivetä ranskiksellekin ahdasta käytävää kerros kerrokselta kuin englanninlakua. Mihin jäi katumaasturisi nyt? Ensimmäinen vapaa paikka löytyy tasolta +11.

Hostelli on uusi ja siisti. Näen terassilta, kun polttariporukka raahaa pumpattavaa barbaraa ja ölisee - käytävällä tulee vastaan mies tiikeriasussa eikä sano mitään. Kone saa pestä vaatteet ja toinen kuivata ne, hippi hakee nyt alakerran kaupasta kölschiä.

Köln, ilta. Tänään on ilmeisesti joku yleinen polttaripäivä, porukoita tulee vastaan joka kulmalla. Monet parit viettävät niitä yhdessä, mutta erikseen - naiseksi puetun miehen (aina yhtä hauskaa) ja ölisevän joukon perässä tulee huorahtavaksi lentoemoksi puettu nainen ja kiljuva lauma. Tuolta saapuu housuton Mozart kankainen tekopeenis heiluen, pinkkihattuiset "järjestyksenvalvojat" eivät saa edes omia tissejään pysymään kurissa, vaikka puhaltavat ärsyttäviin pilleihin koko ajan. Moinen käy aika äkkiä rasittavaksi.

Kölnin tuomiokirkko on niin iso, että se näyttää pahvikulissilta - perspektiivi ei vaihdu, vaikka ottaa useita sivuaskelia. Muut talot liikkuvat ympärillä kuin vanhoissa videopeleissä. Kirkon takaa löydämme varaston, jossa varaosagargoilit odottelevat virnuillen vuoroaan. Kirkko on nyt nähty, enää pitäisi hoitaa jostain hiomavaunu ja sumuinen aamu.

Torilla virolainen tyyppi tulee myymään bändinsä levyä, koska näytämme metalli-ihmisiltä. Whatever. Säälistä otamme yhden. Kulman takana toinen agentti aloittaa saman litanian ja joutuu pettymään. "Betcha you're from this Estonian band, selling your CD? Already got one, see, here, kthxbye." Syy sekaannukseen selviää: pikaisen katselmuksen perusteella täkäläinen rokkityyli on edelleen kasarilta tutut revenneet farkut ja kiharapilvi - eli musta t-paita, mustat reisitaskushortsit ja pinssejä laukussa on siis very metal. Right on. Etenkin pappalätsä ja converset kuuluvat kaikkien kirkonpolttajien perusvarustukseen...

Läheisestä kioskista yksi kölsch ja Reinin rantaan istumaan, ohilipuvia jokilaivoja katsomaan. Osa on niin pitkiä, etteivät mahtuisi kääntymään ympäri.

Kirkon vieressä on filharmoonikkojen konserttisali. Sen katolla, juuri kulkureitillä, on kutsuva tori, joka on ympäröity kieltokylteillä: "älä kävele, pyöräile, lautaile tai tee mitään, melu häiritsee soittajia." Kyllästynyt järkkäri yrittää ohjailla massoja - tekee mieli juosta hyppimään tasajalkaa keskelle aukiota. Raatimme jakaa Paskimman arkkitehtuurin palkinnon välittömästi.

Filharmonia vieressä on päärautatieasema, josta lähtee myös Reinin ylittävä noin 400m pitkä silta. Saksan vilkkain rautatiesilta, 1000 junaa päivässä. Se tärisee ja rämisee, dieselveturit pauhaavat, metallipyörät kirskuvat, eivätkä jokilaivatkaan ihan hiljaa puske ylävirtaan. Tämä ei sitten häiritse soittajia. Hmm.