Köln, toinen päivä. Tuomiokirkko nähty sisältäpäin, hyväksi todettu. Katto on niin korkealla, että sisälle muodostuu oma ilmasto - ylhäällä leijuu jotain utuista, kuin henki vetten päällä, aikana ennenkuin Guthenberg keksi painon. (Pyydän anteeksi sisäpiirivitsiä, oli pakko.) Paikka on aivan täynnä paskoja kännykkäkuvia ottavia turisteja, mutta tunnelma on silti harras ja seesteinen - punaisissa kylpytakeissaan kuljeskelevat papit (tai oppilaat, en tiedä) vähän rikkovat illuusiota. Pratchett on vienyt pyhyydentajuni, sanoo Krista. Tai siis sen, minkä Python jätti jäljelle, jatkan nyt, kun ei silloin tullut mieleen. Totta.
Kaikkein pyhimmässä paikassa, arvatenkin, on kultainen laatikko, jossa säilytetään unohdettuja luita. Sanovat, että siellä on palanen jokaisesta itämaan tietäjästä - tai ehkä puutarhurin vaimosta, mistä sen tietää. Pönöttävät papinpatsaat hautojensa päällä ja kehnostiveistetyt jesset alkavat huvittaa. Mies kantaa reppuselässä ihmisenkokoista kanapehmolelua, asettaa sen istumaan ja ottaa kuvia. Aarrekammioon pääsisi katsomaan kultaista paavin pannumyssyä ja holy handgrenaden kopiota, tai jotain, maksua vastaan. Jätämme väliin.
Kiertely Reininvarren vanhoissa kortteleissa paljastaa ne hyvin samanlaiseksi kuin Tukholman vanhakaupunki - nättejä taloja, kapeita kujia ja umpituristia. Sillä erotuksella, että täällä joka ravintolalla on oma oluensa. Kannattanee silti syödä muualla.
Aseman laiturilta 1 on kuulemma hyvä näkymä kirkolle. Totta. Erikoisjunat lähtevät erikoispaikkoihin, kaksi eksyneen oloista nunnaa ei mahdu samaan kuvaan Nunnia & konnia -musikaalin mainoksen kanssa. Alakerrassa nälkämme tyydyttää Sweinschke, ravintola, jonka logossa on kaksi mustaa ympyrää ison pinkin ympyrän sisällä - ja joka tarjoaa vain sikaa. Schnitzelit ovat isoja ja maistuvia, kaksi annosta ja juomat 20e, vähän hintava paikka. Asemalla on, tietenkin, myös potkupallon kisakatsomo. Ukot pojottavat liian matalilla jakkaroilla ruohomatolla screenin edessä ja katsovat Sveitsi - Ecuadoria tai muuta yhtä jännää.
Huomenta. Korttelin voitte purkaa, mutta taloani ette vie.
Myös: Hyvää joulua.
Kävipä hyvä munkki.
Heippa sullekin, kunkku.
Seinään juuttunut alaleuaton kuningas tekee kruunun vaikka hiuksistaan.
Valinnanvaraa on, varaa ei.
Oliko tämä Tukholma?
Karkkikauppa kutsuu. Emme mene.
Täällähän vietetään turmioelämää.
Tätikin näyttää nilkkaansa, hyi olkoon.
Entäs tämä täti? Onko tukka hyvin?
Olutmuseo. Hmm-hmm.
Uusi kaupallinen ulkoasu.
Toinen karkkikauppa kutsui. Ja sitten tulivat pellet.
Testihenkilö ja fudiskarkki. Kuulemma potkii hyvin.
Space Invaders!
Kölsch-tölkeistä tehty mainosmies.
Laulussa My Favourite Things mainitaan schnitzel with noodles, ihan vaan riimin takia - eihän sellaista kukaan syö. Ja nyt tämä.
Kirkko, taas. We're going in!
Ei se vaan mahdu yhteen kuvaan.
Mutta mitä näenkään tuolla suihkulähteen pohjassa?
Perässävedettävä matkatavara.
Tyhmä ihminen, sanoo kirkonseinän nenätön kerubi.
Tunnelma on ateistinkin mielestä harras.
Aina on yksi.
Tunnelma OLI harras.
Mitäs laseja täällä maalataan?
Eikö aurinko kierräkään maata?
Häiriö yhteydessä - pelkkää pikselimössöä.
Toimii kyllä lattialla.
Yrymjä henkilöitä on kätevämpi siirrellä trukkilavoilla.
Enkelillä on naulatkin jo valmiina.
Tuolla ylhäällä leijuu jotain.
Vaatimaton alttarikaappi.
Puukätinen jeebus, ok-merkkiä näyttävä enkeli, tule-nyt-alas-sieltä -sotilas, moikkaava jäbä, pullisteleva paidaton adonis...
Kirkko seuraa aikaansa.
Tähän ei lisättävää.
Enkelitkin sen tietävät: night time is the right time.
Toisilla on aika pitkät kädet, toisilla ei niinkään.
Entä mitä tämä nyt on?
Turisti pyörittelee silmiään, kuva otetaan silti.
No niin, kana kantoon ja menoksi.
Pöllämystyneeltä kaapuäijältä vaaditaan selitystä.
Aatami ikävystyy alareunassa.
Kirkolliset ristallipallot rituaalia odottelemassa.
Tuossa laatikossa on kaikkein pyhimmät luut.
Miten tulikin kolmas valtakunta mieleen...
O hai, me tultiin sun kuvaan.
Katsokaa nyt tätä räytyvää miestä. Voi tuskan määrää.
Oikein marttyyrikin vielä, eläessään ei ehkä ihan.
Ottaisi mallia tästä hurskastelijasta.
Tyyppi näyttää olleen yhtä kivinen jo ennen kuolemaansa.
Taas se kello pilkistää.
Krypta.
Kryptan kynttilät.
Varjoissa vaanii kirkonmies pitkän puukon kanssa.
Yläreunassa Monty Python -jalka, keskellä jotain, alhaalla osoitteleva sormi ja uhkaava vasara.
Kah, Nooakillakin oli dorkaleijona. Ja jokseenkin pelottava jänis. Sormi osoittelee, kohde ei arvosta.
Ovessa on pilvinen jellona.
Ja tietenkin griffin eli aarnikotka.
Takaisin asemalle. Nunnat hukassa.
Mielleyhtymiä, etenkin käännettynä...
Aitoa kolinaa.
Erikoisjuna saapuu.
Saksalaista täsmällisyyttä - polta tuolla.
Asemalaiturilta kirkko mahtuu kokonaan kuvaan.
Valotusolosuhteet vaan ovat hieman haasteelliset.
Toinenkin erikoisjuna.
Sinne meni.
Mitä jengi? Mikä meininki?
Kohtuuttoman hankalaa on nappien painallus, jos tuossa ei saa seistä.
Selkeät opasteet.
Hippi ja schnizel. Ai että.
Kisastudio asemalla.