Maaseutuisen idyllin keskeltä ilmestyy äkkiä lähiö, 20-kerroksisia ja 100 metriä pitkiä taloja, ainakin viisi peräkkäin. Haisee sosiaalisilta ongelmilta. Kovin usein tällä matkalla seurannut oluenpanon tuoksu ei ole läsnä - ei paksunmakeaa mallaspuuroa, ei raikkaan yrttistä kiehuvaa humalaa. Aromi on kyllä, sanotaanko, lehtevä. Kaupunki alkaa olla ilmeisen lähellä.
Rotterdam pommitettiin melkolailla sileäksi - on siis voitu laittaa kaikki uusiksi - ja laitettu todellakin on. Arkkitehdit ovat kerrankin saaneet toteuttaa itseään, ja, uskomatonta kyllä, lopputulos on toimiva ja viihtyisä. Käymme toteamassa myös Kijk Kubus -talot hienoiksi. Ne ovat... no, katso googlesta ja kerro omin sanoin. Kanavassa vanhoja jokilaivoja, kolme nuorta kalassa. Oranssi kissa saapuu omistajan elkein, kyllä tästä on ennenkin kalaa saatu - vaan tänään saa vain riesan. Eri suunnista ilmaantuu nimittäin kymmenisen hipsteriä kamerat tanassa, tunnelilävistykset kiiltäen ja parrat väpättäen - niillä on hyvä vainu. Kissa luimii penkin alle, hippejä huvittaa.
Hostelli on söpö, yhteiset tilat ja keittiö kodikkaat - mutta huone ahdistava pieni koppi; tilaa on sängylle ja ovelle avautua. En tiedä, miten peti on tänne saatu, ovesta tai ikkunasta se ei mahdu. Tästä tulee kiintoisa yö.
Heti kärkeen hostellille ja laukut narikkaan. Heihei-kissa tervehtää.
Yhteistila on niin söpö ja hipsteri että.
Mäen kestä. Pää räjähtää.
Keitttiökin ja kaikki.
Kaupungilla on sitten sitä arkkitehtuuria.
Asema ei mahdu yhteen kuvaan.
Otetaan siis kaksi. Klik klik klikkaa sitä.
Täällä voisi viettää viikon ihan vain kuvailemassa.
Metroasema saattaa olla hieman ylimitoitettu.
No, onpahan kasvunvaraa.
Hippi junailee menemään.
Sinä taivut tästä.
Sitä arkkitehtuuria, tosiaan.
Blaak lausutaan ihan normaalisti black. Tylsää.
Sellaista. Klikkaa sitä. Klikkaa uudestaan.
Suhteellisen normaali talo - ja sitten nuo oranssi putket.
Kaikenlaisia kaaria.
Pariisin Defence ei ole mitään. Tai on, paljon isompi.
Huomaakohan tästä, että on suojatie?
Kummallisia kuutiotaloja. Kerran totuttuaan ihmiset eivät halua muuttaa niistä pois.
Myös alaspäin olevan ikkunan saa näköjään auki.
"Isi, missä on mun lelut? Vaimo, missä on mun lapsi?"
Pyhä lehmä.
Mittakaavahippi.
Pitääkö ruotsalaisten kertoa tämäkin?
Tuo kukkaistutus ei auta kyllä yhtään.
No okei.
Mitä enemmän täällä kävelee, sitä enemmän viihtyy.
Ihan kaikki näkökulmat eivät ole yhtä mairittelevia.
Mutta sitten, taas...
Shakkinappulamuseo. Onkohan siellä..?
On! Englantilaiset huolestuneen piispan nappulat, suosikkini. Voi tuota ritariakin.
Yllättäen: kanava ja laivoja.
Terassikin, ja oranssit viirit.
Moottoripurjelaiva Jättiläinen. Ei ihan.
Rauha-täti.
Koska jämälaudoista tehdyssä penkissä on pyörät alla, on tietenkin oltava myös rekisterikilpi.
Valkoinen talo, kuuluisa lähinnä siitä ettei tuhoutunut sodassa.
Ympäröivä tienoo on ehkä hieman uudempaa.
Huomaakohan tästä suojatien?
Joku saattaisi sanoa siltaa ahdistavan matalaksi.
Erasmusbrug ja taidehimmeli.
Willemsbrug ja jokilaiva.
Uusi ja vanha ja lokki.
De Hef eli "nouseva" - käytöstä poistettu rautatiesilta. Olisivat poistaneet sen käytöstä hieman alempana.
Liukuvärjätty pilvenpiirtäjä vie huomiosi samalla kun jokilaiva hiipii kontteineen ohitse.
Onko NYT suojatie?
Entä nyt?
Tynkätornisen kirkon uudiskatto oli liian iso, se laitettiin kerrostaloon. Kukaan ei huomaa.
Melko tummanpuhuva laiva sillikanavassa (haringvliet.)
Silta tulee uniisi.
Peräpeili, toiselta puolen kulmikkaampi.
Kissa odottelee kärsivällisesti kalaa.
Nuo hipit vielä kestän.
Ensimmäiset hipsterit saapuvat, kameroiden kaivaminen alkaa.
Ei saatana, se on mentävä nyt.
Yo dawg, me kuultiin et sä pidät veneilystä, ni me laitettiin sun veneeseen vene, että sä voit veneillä kun sä veneilet. Ja ihan liian iso ankkuri siihen selkään.
Perinteinen hollantilaismaisema, melkein.
Enpä ole moista ennen nähnyt.
Falafelkoppi ja erikoissienet.
Vastoin luuloani dijk on tulvapato tai pengertie - ei siis oja. Moi sullekin, täti.
Enkelien sisäänkäynti.
Paina? Tästä? Tästäkö pitää painaa nytten?
Selkeä liikenneympäristö: aja noiden raidallisten tolppien välistä.
Asemalla taas.
Katonjatke.
Kohta sattuu.
Tarkemmin katsottuna ei ehkä sittenkään.
Kivasti monisävyinen auto, ovikin melkein istuu paikoilleen.
Hostel Ani & Haakien, hipit suosittelevat.
Nyt jos koskaan saisin hetkeksi istahtaa...
Pääsiäinenhän on ihan kohta, eikö?
