Lüneburg - Maribo
Aamunkähmyssä heräämme moskiittoverkon alta, pylvässängystä. Afrikka-teema tuntuu entistä kummallisemmalta. Navigaatiosetä opastaa moottoritielle kohti Tanskaa, nopeusrajoitus poistuu, ranskis jaksaa pinnistää tasan 159 kilometriä tunnissa eikä yhtään enempää - melkein täydessä olut- karkki- viini- ja tuliaislastissa. Painoa on viimeaikoina kertynyt, eivätkä hipitkään kevyempiä ole, kiitos frietjesien, juustojen, majoneesin ja erilaisten pitkulanmallisten lihajalosteiden. Ah, ruoka.
Puttgardenin satama, yli tunti lautan lähtöön. Ankealla parkkipaikalla mies tahtoo rahaa pysähtymisestä - tuskin, miettii hippi ja seuraa Strandveg-kylttejä. Kilometrin päästä löytyy ruohoinen hiekkaranta, isoja kivenlohkareita, valkoista hiekkaa, aivan tyyni ja rannaton meri, jylhät kumpupilvet, laajakangastaivas. Eikä maksa mitään.
Lautan lähtöön yli puoli tuntia, seisomme jonossa. Lähden vessaan. Kesken kaiken soi puhelin: äkkiä tänne, jono liikkuu, saksalaiset tuijottaa. Ranskis seisoo yksinäisenä ja hyljättynä keskellä laajaa asfalttikenttää, kun nelistän paikalle. Ajan noin sata metriä eteenpäin, ja sitten jono seisookin siinä seuraavat viisitoista minuuttia. Ihan tulee armeija mieleen.
Lautalla huomaan, että monissa autoissa viistää perä maata. Kurkkaan sisään: takapenkki kaadettu ja tila ikkunaan asti täynnä kaljakeissejä. Mitä helvettiä, viinarallia Saksasta Tanskaan? Olut ja kalja on Tanskassa sekä hyvää että halpaa, ei tuossa pitäisi olla järkeä.
Matka kestää 45 minuuttia, syömme kalaleikkeen ja schnitzelin hintaan 12,03 euroa kappale. Pieni limupullo melkein vitosen, jää väliin. Meri on edelleen peilityyni, lämmityskokki puhuu kuin Swedish Chef. Leike maistuu hämmentävän hyvältä, kala puolestaan on pelkkä iso kalapuikko. Vessassa rekkakuskit ajavat kilpaa posliinirekkaa, en pääse täälläkään. Autolle mennessä huomaan, että laivan toisessa päässä olisi ollut buffet, hintaan 14,37 euroa. 45 minuuttia aikaa ja buffet, normaalit ruokajuomat? Ajatuskin sattuu.
