Helsingborg, osa 1
Kohta tuolla.
Merenkulun jumalatar tikunnokassa.
Etelän turistihotellien tyyliä ja trooppinen palmuranta. Ilmasto vaan on eri mieltä.
Palmu pistää kyllä hieman silmään.
No niin.
Rahtilautta lähtee.
Jatkuupa sopivasti.
Puistoissa oleskelu sallittu.
Myöhästyimme kukkaloistosta pari viikkoa. Vuonna 2013 oli oikein nättiä juuri tässä.
Kivasti rimmaa.
Palmuista ei kyllä oikein taida olla tänne.
Paikallista olutta purilaisen kylkeen. No jaa.
Jostain syystä Ruotsissa päätyy aina Bishops Armsiin. Ehkä siksi, että niitä on jokapuolella.
Meillä oli linna, mutta me purettiin se. Hyvää kesää!
Sieltä se taas tulee.
Maksullinen hissi. Pyh.
Linnasta jäi jäljelle vain torni.
Turisti keskellä.
Pää pilkistää vielä vähän.
Kohta avautuu näkymä.
No nyt!
Saatoin ehkä tarkoittaa äsken tätä.
Taivas hyökkää, portaat kaartuvat.
On tuo meri kyllä... kyllä se vaan on.
Pitäisiköhän käydä tuolla aallonmurtajalla?
Tanskassa näyttää olevan oikein kiva sää.
Täällä puskee synkeää pilveä.
Tornijuoru.
Parkkitalo yllättää.
Laivalla auringonlaskuun.
Kolioita ja neliöitä. Ja Tanska.
Keltainen taivas merellä ei lupaa hyvää.
Myrskyä ilmassa.
Kiva terassi hei.
Palloja ja ihmisiä.
Palloja ja ihmisiä.
Mukavat näkymät ikkunasta.
Raatihuone, kuten arvasitkin.
Horisontti ei näy. Tai siis näkyy.
Hieno verkko, joo-o.
Paikallista villielämää.
Portaita pitkin pääsee varmaankin alas.
Jo vain.
Tämähän olikin hyvä reitti.
Tähän jumitti, lukitulle portille.
Että takaisin ylös sitten. Huvimajakin on lukossa.
Naakan oma yksiö.
Samoja jälkiä takaisin.
Pakolliset lohikäärmekuvat. Hurjempi yksilö -
ja vähemmän hurja. Terve!