12.6.2016

Dresden, Saksa.

Herätys Trelleborgissa, ranskis kohti lauttaa. Ensimmäinen kiva yllätys sataman jonossa, navigaattoria käynnistellessä: kartoista puuttuu kokonaan sekä Saksa että Tanska - vaikka nimenomaan valitsin juuri sen alueen. Vain Ruotsin, Norjan ja Suomen piti puuttua. Kirottua, kapteeni! Samalla hetkellä tuuli vei paperin, johon oli satamareiskoja varten kirjoitettu Rostock. En juossut perään, tuskin kukaan sitä kyselee.

Jono liikahti, pitkätukkainen Reiska heilahti paikalle - tivasi heti paperia. Selvisin puhumalla. Sadan metrin ajon jälkeen toinenkin Reiska, tällä kertaa kalju, halusi nähdä paperin - ja laivassa vielä kolmas. Mitä väliä sillä nyt on, mietin - Rostockiinhan tämä kuitenkin menee.

Laivalla nautimme hostellista saadut eväspussit heti kärkeen, aamiaista kun ei aikaisen lähdön vuoksi ehtinyt nauttia. Etsiydyin kannelle ja katsoin köysienirroitusnäytelmää kolmessa näytöksessä. Ensin ei tapahtunut mitään. Seuraavaksi kalju Reiska kurvasi paikalle Vetomestarilla, kampesi ulos hytistä ja jäi odottelemaan. Hetken kuluttua pitkätukkainen Reiska kaahasi mestoille omalla satamanupillaan. Siinä ne mietiskelivät, lähtö viivästyi, vaan minkäpä sille voi - köydet olivat laivan päästä kireälle vinssatut. Reiskan työ on vaativaa ja siitä maksetaan paljon.

Matkaan päästyä kävin ihmettelemässä kiinni olevaa verovapaata ja aamiaisbuffetin ryysistä. Jotkut lunastivat itselleen hyttejä infopisteestä, vaikka matka kestää vain viisi tuntia. Merellä näkyi tuulivoimaloita eikä oikein muuta, tuuli viilensi auringon poltteen niin että palaminen kävisi helpoksi - naamoista päätellen niin oli joillekin jo käynyt.

Ravintola meni kiinni ja verovapaa aukesi - ovella tuli vastaan maatuskan kokoinen ja näköinen venäläismummo, joka piti sylissään kahden litran votkapulloa kuin vauvaa. Kaupan tarjonta ei juuri huimannut, vaikka hinnat olivatkin halvat. Ostin vitosella hyvän vyön, ennen matkaa hankittu - Helsingin viimeinen - niittivyö kun oli lyhentämisen jälkeenkin liian pitkä. Housut roikkuivat ikävästi.

Asiahan korjaantuu toki syömällä. Nyt meni infopiste kiinni, mutta ravintola aukesi. Systeemi oli todella kummallinen; mene sisään, käy hakemassa ruokaa, tule näyttämään lautanen ynseälle tädille, joka veloittaa, ja käy sitten syömään. Buffet maksoi jonkun verran, listan annokset jotain muuta - kaikki ruoat olivat kuitenkin vierekkäin tarjolla samassa noutopöydässä. Jos olisi halunnut jonkun tietyn annoksen, olisi kai pitänyt muistaa sen tarkka koostumus. Otimme jotain, täti arpoi niille hinnaksi 13,99 - vaikka minkään kahden annoksen yhteenlaskettu listahinta ei ollut tuo. Kysyi vielä, että onko laseissa vettä - tarjolla oli veden lisäksi mehua ja olutta pullossa. Hmm.

Pieni ruokalepo kannella, nojaavassa tuolissa, hupparin suojassa, keskeytyi, kun Krista ilmoitti että alkaa sataa. Ei siellä sisällä satanut. Etsin katoksellisen paikan ja torkuin merituulessa - melko luksusta. Tihkukin loppui. Kävin vessassa toteamassa, että housut saa pois jalasta avaamatta vyötä - taitaa olla sittenkin liian pitkä.

Laiva tuli satamaan hitaasti ja viipyillen, yli puoli tuntia myöhässä. Kuulutus siirtyä autoille oli kuitenkin kellon mukaan ajastettu, ja hyvä niin - ranskikselle päästyä huomasin, että avainta ei ole missään. Pienehkö paniikki iski. Juoksin kylmässä hiessä läpi kaikki sokkeloisten ulkokansien lepotuolipaikat ja vessat joihin se olisi voinut pudota - ei mitään. Infopiste oli onneksi auennut, oli mentävä hattu kourassa kysymään, että mitäs nyt tehdään. Täti kaivoi jostain kätköistään juuri oikean avaimen ja virnisti että ole hyvä.

Toisiin jonoihin jätetyt autot jäivät niille sijoilleen, kun klonksutimme alas ramppia. Ehkä ne olivat ruotsalaisia viinaturisteja, menossa heti takaisin. Kymmenen tuntia laivalla muutaman kaljalaatikon tähden - kyllä siinä alkaisi hytti kiinnostaa ja neljän euron nettisalasana kelvata.

Dresdeniin oli neljän tunnin ajo - kartan mukaan. Tietyöt ja kolarit mukaanlukien matkaan meni reilusti yli viisi - hotellin sisäänkirjautuminenkin oli vielä vartin auki kun saavuttiin, hyvin jäi aikaa. Matkalla vanha vihollisemme Berliini veti puoleensa magneetin lailla ja useamman liittymän voimin, mutta niin vain ajettiin ohi. Döner olisi maistunut, onneksi huoltikselta sai lohdutukseksi Bifejä ja Nögger-jäätelöä.

Yksi kolari tosiaan nähtiin, viiden auton lievä peräänajo - kaikki pääsivät jatkamaan omalla kyydillä. Melkoinen ruuhkasumppu siitä kyllä syntyi, kävelyvauhtia mentiin pitkään. Maisemissakaan ei ollut oikein mitään näkemistä, pelkkiä kieroonkasvaneita mäntyjä ja yksi luonnonvarainen bunkkeri. Haukkoja ja kotkia lenteli siellä täällä, mutta niitä nyt oli jo Ruotsissa.

Keeper of the faith luki sen auton takalasissa, joka ohitti suman härskisti piennarta pitkin, ikkunat auki ja metallia tykitellen. Kova oli usko. Kolarin lisäksi matkaa hidastivat kolme tietyötä, joista yhdessä jopa tapahtuikin jotain - muut olivat muuten vaan aidattuja. Kaksi kaistaa kun sulautetaan yhdeksi, niin arvaahan sen; tulos on seisova ruuhka. Yksi sellainen oli saatu aikaan ihan ilman mitään: oli vain varoitus, että tähän voi muodostua ruuhkaa, ajakaa hitaammin. Sadasta kuudestakympistä kun otetaan äkisti satanen pois, niin tulos on taattu: taas seistään - ja vain siksi, että piti varoittaa, että niin voi käydä. Ääh. Ranskis muuten jaksaa mennä tällä kuormalla kaasu pohjassa 165km/h eikä yhtään enempää. Ajo-ominaisuuksia ei siinä kyydissä oikein enää ole.

Dresdeniin saavuttiin, hotelli ja parkkipaikka löydettiin, Burger Kingiin käveltiin, kaupunki kivan oloiseksi todettiin; tämä näyttää ihan Berliiniltä - tai siltä, miltä Berliini näyttäisi, jos kaikkia hienoja taloja ei olisi pommitettu pölyksi. Hotellilla, jonka teema on jostain kumman syystä Englannin kuninkaalliset ja nimi Windsor, odotti vielä seurava kiva yllätys: automaatti, johon käy viissenttiset. Ostin innoissani oluen - vaan luukun takaa paljastuikin Mixery Bier + Cola + X. Mitä saatanaa? Seuraava kolikkokourallinen tuotti halutun tuloksen, eikä tuo sekoituskaan hullumpaa ollut - X paljastui kiniiniksi.

Mainittakoon vielä, että hotellin sänky on kummallisella, metrinkorkuisella korokkeella, jonka sisällä sijaitsee kuulemma hissin konehuone. Toivottavasti eivät ajele yöllä.

Huomenna Tsekkeihin, Kutna Horaan luukirkkoa katsomaan. Heippa ja moikka.