15.6.2016

Cesky Krumlov, Tsekki, päivä kaksi

Aamulla nukuimme pitkään. Taivas oli taas lonkeronvärinen ja vettä vihmoi - käänsimme kylkeä. Myöhäisen aamiaisen aikana sääkin kirkastui, kuten luvattu oli. Täkäläisessä patonginvälisalaatissa oli ihan eri tavalla potkua, ja luomumunissakin vielä muutama höyhen mukana.

Kiipesimme linnalle, turistimeri velloi pahemmin kuin Tukholman Gamla Stanissa - eikä linnallakaan helpottanut. Paikka oli suorastaan naurettavan kuvauksellinen, melkein (mutta ratkaisevasti ei ihan) kuin jostain sadusta. Kiemurteleva joki alhaalla laaksossa, linna kasvamassa suoraan korkeasta ja jyrkästä kalliosta, akveduktimaisia ja monikerroksisia kävelysiltoja linnan toisiin osiin toisilla kallioilla, typeräilmeisiä patsaita, koristeellisia sisäpihoja ja holvikäytäviä niiden välillä, muotopuutarha kaikkein korkeimmalla kalliolla. Istuimme yhden oluen ajan terassilla, jolta näki yli koko kaupungin. Tihkusade vaihtui paahtavaan aurinkoon.

Turistilaumojen osana oleminen kävi raittavaksi, laskeuduimme alas korkeuksista. Portin vieressä, syvän vallihaudan pohjalla, oli karhuaitaus - tavallaan surullista, mutta sitten taas toisaalta: siellä se telmi menemään, kävi välillä uimassa ja leikki tyhjällä oluttynnyrilä. Hilpeää?

Harhailua kaupungissa, jonka joki leikkaa monta kertaa osiin - s-mutkia on muutamakin peräkkäin, siltoja ei läheskään riittävästi. Erehdyimme lasikauppaan, jossa myyjä piti perusteellisen ja hengästyttävän esitelmän eri aikakausien laseista alle viidessä minuutissa. Myynnissä oli käsintehtyjä replikoita kaikenlaisista hienouksista, joista melkein kaikki olisin kelpuuttanut - kotiutimme vain kaksi, viikinkiaikaisen pikarin ja pyörteilevän renessanssikupin.

Seuraavaksi meitä houkutteli paikallinen erikoisuus trdelnik eli kierrepulla. Se paistetaan pyörivän ja edestakaisin rullaavan rullan päällä kuin makkara huoltoasemalla - sisus jää pehmeäksi, pinta on munkkimaisen rapea ja sokeroitu. Keskelle jäävään tyhjään koloon työnnettiin odottaessa valmistettua, rullattua jäätelöä, joka valmistettiin eräänlaisen käänteisen muuripannun päällä - tämä metallilevy oli hyvin kylmä. Päälle kaadettiin kermaa ja täytteitä, tällä kertaa sulkaakastiketta ja tuoreita vadelmia. Seosta käänneltiin kahdella lastalla, kunnes se alkoi hyytyä. Hyhmäinen massa levitettiin ohueksi kerrokseksi ja kaavittiin sitten irti lastalla niin, että se rullautui pieniksi putkiksi. Näitä sitten kuuman munkkipullapötkön sisään ja lusikka käteen. Spitaalisen hyvää.

Antiikkikaupassa ei olut mitään budjettiin sopivaa, paitsi ehkä lasinen ja hyvin glitteröity merenneito-joulukuusenkoriste. Kaikki tavarat olisivat kyllä kelvanneet, ei siinä. Uustuotantoisia peltikylttejä myyvän kaupan takahuoneessa oli museo, jossa esiteltiin kaikkea jännää sekatavarakaupan historiasta, kuten pieniä bensamittareja, joista sai lamppuöljyä - ja tietenkin epäsopivia brändejä. Ostimme kaksi magnettia; toisessa vauva makaa humalapedillä ja juo olutta, toisessa jumisen näköinen kissa kastaa tassua absinttilasissa.

Kiertelyä kujilla ja toreilla, silloilla ja penkereillä. Naurettavan kuvauksellista, kuten jo taisin mainitakin. Kiertelimme joenrantaa linnalle, tällä kertaa alakautta - akveduktin ali käveleminen oli hieno kokemus. Joessa nuoret turistit urpolivat kanooteissa ja kumiveneissä, jotka oli vuokrattu hyvässä uskossa - taitoa ei nimittäin ollut ihan hirveän paljon. Siellä ne törmäilivät toisiinsa mitättömässä virrassa ja kaatuilivat. Ilmeistä päätellen vesi oli aika kylmää, joskaan ei kovinkaan syvää.

Aurinko värjäsi taas tornit kultaisiksi, taivas oli taustalla dramaattisen synkeä ja kaikki tämä heijastui peilityynestä joesta, jonka rauhaa vain vesialusteinien kiroilu rikkoi - hyvä aika lähteä hostellille vääntämään salaattia. Majoituksemme tarjoaa joka keskiviikko kaikille asiakkailleen kaksi ilmaista olutta - ja koska Krista ei juo kaljaa, jouduin uhrautumaan. Onneksi tsekkiläinen pils on oikein suunmyötäistä ainetta. Korttelin päässä sijaitsevan Eggenbergin panimon kiertokäynnit on toistaiseksi peruttu remontin takia, mutta kauppa on toki auki. Ehkä käymme siellä huomenna.

Syömisen jälkeen tein vielä pienen kierroksen tummenevassa illassa. Kadut olivat nyt melkein autioita, tunnelma ja värimaailma täysin eri. Löysin hienoja näkymiä tyynen veden yli - kuvapäiväkirjalta sopii odottaa jotain jo nyt.

Huomenna matka jatkuu kohti Itävaltaa ja jotain pientä vuoristokylää, jonka nimen unohdin. Hei vain hei.