The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Pasterzen jäätikkö

Pasterzen jäätikkö pittoreski parkkihalli.

Ollaan suunnilleen Franz-Josefs Höhen kohdalla.
(klikkaamalla isommaksi)

Melko pysäyttävä kuvapari. (klikkaa tätäkin)

Murmeleita! (Ei ollut.)

Surullinen jäätikkö.

Kirkastuuko ilma?

No ei.

Sinne valuu.

Kännykkä on väreistä eri mieltä.

Jään alta puskee vihreää.

Kuumaisema.

Aurinko parantaa kaiken.

Ehkei tämä ihan niin lohduton näky olekaan (on se.)

Murmeleitakin.

Ja alppinaakkoja.

Ja huipulta tuulevaa lunta.

Vierailijakeskus on kieltämättä hieman elähtänyt.

Tähän näkyyn ei lisättävää.

Grossglocknerin huippu, 3798m.

Sumu nousee -

- ja hälvenee.

Murmeli! Palaamme asiaan.

Koko maisema valuu.

Sanderseen värit.

Piilokuvassa alppinaakka.

Sumu nousee taas.

Portaita pitkin jäätikölle. En mennyt, olisi pitänyt.

Edes tuonne muurin juurelle - siellä oli murmeleita.

Pienistä puroista...

Pilvikin valuu.

Neljä samaa kuvaa - paitsi, että ei.

Funikulaari veisi jäätikölle.

Tai siis sinne, missä se ennen oli.

Sinne menee.

Muutos on ainainen, hienovarainen ja jatkuva.

Pilvien varjot.

Pivien varjot korkeuksissa.

Graafiset vuoret.

Ravintolan markkinointi. Tulikin heti nälkä.

Ylihintaista murmelikrääsää.


Käkikello oli saatava.
Hieman maaninen tapaus.

Ei näy vieläkään murmeltierejä.

Ravintolan sivuterassi meinasi pettää alta.
Hippi ei suosittele.

Parkkitalon katolla. Miksi tuolla on vene?

Varokaa vuoripukkia. Joopa joo.

Likaista lunta.

Svarovskin kristallihärveli. Jäi väliin, liikaa mummoja.

Pilvet hellittävät toisessakin suunnassa edes hetkeksi.

takaisin

edellinen - seuraava