The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Alas vuorelta ja takaisinpäin

Pienoisjunista tuttuja pulloharjakuusia.
Yhdennäköisyys on hämmästyttävä.

Melkoista spagettia tämä tie.

Kuuset vaihtuvat lehtikuusiin.

Jäätelökauhalla muotoiltu vuori.

Kapeita nauhoja, teitä ja puroja.

Miljoonas puro, nimeltään varmaankin joku-bach.

Jokin lentää - tai roska tuulilasissa.

Huippunäkymät.

7000 metriä 12% laskua. Ain't no thing.

Varokaa lehmiä - ja lunta vesisateella.

Varottavia lehmiä ja hissin ala-asema.

Zell am See. Ruotsinpommi.

Alakulttuurin vaihtoehdot.

Latomaalaus.

Salzachin laakso.

Korkeajännite. Kaprunin pato on tuolla jossain.

Latomaalaus, slight return. Harvat seinät.

Kylläpä nyt sitten näkyy huipulle.

Vuori on tosin eri, mutta kuitenkin.

Maanvyöryiltä suojaan.

Graafista.

Nyt on virtaamisen meininkiä.

Graafisuus jatkuu. Olisipa edes vähän terävämpi...

Tunnelihommia.

Säästeliäät varoitukset.

Insinööritaidon metsurinäyte.

Toisella puolen vuorta, Raneburgissa tai sielläpäin.

Erikoisheinää.

Huipulla tuulee.

Hipit aurinkoisessa Tauerntalissa.

Saikohan tähän pysähtyä? En kysellyt.

Vuori löytyi kartalta, nimi ei.

Wildensee ja Löbbensee, joista putous. Tai ehkä ei.

Felbertauerntunnelin eteläpää on tuolla ylempänä.

Joskus linssivirheetkin ovat hienoja.

Voimalinjat laskeutuvat vuorelta.

Graafisuus jatkuu.

Tie jatkuu myös. Aja.

Hei vain, lehmät.

Olkaa ihan rentoina vaan.

Kameli ja neulansilmä.

takaisin

edellinen - seuraava