The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Schloss Runkelstein 2/2

Turnajaiset jatkuvat toisessa päässä salia.

Ja kuule!

Katsojat kirjaimellisesti kärrätään paikalle.

Vanhimpia säilyneitä maalauksia.
Aasi näkyy, urposta vain naama.

Vessa. Mitä sitä nyt ovella.

Auringossa haalistuneet tiilet.

Ihan kuin Italiassa. Ja niinhän me ollaankin.
Meinaa unohtua välillä.

Yhdistelmä edellisistä. Jo vain.

Hippi ritarien kanssa parvella.

Kyltissä puhutaan Daavidista ja Goljatista - itse näen vain kummallisia käsiä ja pistäviä katseita.

No terve!

Mitäs myhäilet?

Kuivan kesän villisika.

Tämän on pakko olla myöhempi lisäys. Ei noin paljon kehitytä kymmenessä metrissä.

Sisällä kesätalossa.

Erilaisia tarinoita, kuten tässä Tristan & Isolde.

Onkohan taiteilija ikinä nähnyt laivaa?

Rottamainen lohikäärme.

Kolmiulotteiset kannatinpalkit. Wow.

Fläsäreitä hapokkaammilta vuosilta.

Tapetin alta kuultaa toinen.

Pyöreän pöydän ritarit, ynnä muuta sellaista.

Takan karkkitankopylväät, aah.

Vähän saattaa olla vinossa, okei, paljon.

Tuollaisesta sakarasta on kiva tähtäillä varsijousella.

Seuraava linna huutomatkan päässä.

Vanhan ja uuden kohtaaminen.

Köynnöskasvi peittää, halusit tai et.

Bolzano on paradoksi: kymmenisen linnaa, silti tylsä.

Ovi ei mahda olla keskiaikainen.

Tästä tuli mieleen erään kartanlukijan epäonninen ralli.

Tärkeitä asioita.

Aurinko ei hellitä hetkeksikään.

Onneksi on varjo, ja alamäki.

takaisin

edellinen - seuraava