Tre Cime di Lavaredo
Passo di Valparola.
Aika hienot näkymät täälläpäin. Ei vaan tahdo saada kaikkia sävyjä samaan kuvaan.
Jos tausta on hyvä, jää etuala liian tummaksi -
- ja nyt taas häviävää tausta.
Yhdistelmäkuva taas näyttää kehnolta Disneyltä. Vaikka tuollaista siellä kyllä oli. Ainakin melkein.
Vuoretkin rapautuvat.
Katsotaanpa tarkemmin. Tuollahan on köysiradan yläasema.
Tuolla noin, lähes Monte Lagazuoi:n huipulla.
Solan nimi näköjään vaihtui alle kilometrin päässä. Mutta miksi Väinämöinen on vedessä?
Tarkemmin katsottuna taitaa olla joku muu hahmo. Italian ämpäriajo menee näköjään tästä.
Mahtipontiset pilvet näyttävät melkein lavasteelta.
Länkkärivuori.
Stetsonin kupu.
Lumi ei ole enää kovin tuoretta.
The hills are awhile.
Hissin ala-asema. Kiinni, tämäkin.
Sotamuistomerkki.
Tästä ei puutu enää kuin murmeli.
Risti Lagazuoilla.
Tuolla noin.
Melkein erottuu vielä.
Eteenpäin. Melkoinen kuumaisema, harmi ettei voinut pysähtyä.
Ei tällaisiin paikkoihin pitäisi päästä autolla.
Säätila yltyy.
Forte Tre Sassin jäänteet, 1. maailmansota.
Nykyisin tuolla on museo - ja jättimäinen
pahvisotilas, tietenkin.
pahvisotilas, tietenkin.
Vuorten takana sataa ankarasti.
Johonkin jos voisi nyt pysähtyä.
Ja kas: Lago di Valparola.
Bussillakin näköjään pääsee.
Sama kuin edellinen, paitsi että ei.
Tienrakennuksen jäljet.
Tuolla vilisti murmeli. En saanut kuvaa.
Mökkejä järvellä.
Harmaassa astiassa on hiekkaa. Sitä ei kai ollut ennestään tarpeeksi.
Kylä laaksossa. Tie kiemurtelee.
Tekokiviä. Paperimassaa tai jotain. Ei tuollaisia ole.
Yksinäiset puut harjanteella, kellertävä taivas.