The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Rødvig: kissoja ja pizzaa

Maatilamajoitus viihtyisissä parakeissa.

Näitähän täällä riittää.

Kas, päivää.

Parakeista huolimatta oikein viihtyisä paikka.

Grillailua viinin varjossa.

Eläintä janottaa.

Ei hetken rauhaa...

Hedelmätarha.

Parakkimaisuus hellittää.

Tännekö tilattiin kissa?

Eikö? Olisin voinut vannoa.

Syöttekö muuten juuri jotain?

Ehkä kissojen annos minulle?

Ihan pieni pala vain?

En kai häiritse mitenkään?

En toki tahtoisi tunkeilla...

Mutta jos nyt kuitenkin..?

No ei sitten. En olisi halunnutkaan.

Tuijotuskilpailu.

Jos hiivin hiljaa, se ei ehkä huomaa...

Varovasti... varovasti...

No himputti.

Mistä se arvasi?

Tämän kuvan pitäisi liikkua.

Salamipizza ei kiinnostanut, pinaatti-valkosipuli kylläkin. Hippi heltyi heti.

Veitsenkin se nuolee.

Kissa poistetaan.

Kissa ei tyydy kohtaloonsa.

Tässähän oli äsken pizza. Missäs..?

Ai, se onkin nyt tuolla.

No, meiltähän tämä käy.

Voitto!

Tämän kuvan pitäisi liikkua.

Kissa poistetaan jälleen. Protesti on äänekäs.

Toivon kipinä.

Jaa, ne söivätkin sen jo itse.

takaisin

edellinen - seuraava