1.7.2016

Laiva, Itämeri.

Epähemulimaisen aikaisin soinut kello patisti hipit Grännassa aamiaiselle, pois 80-luvun vanhainkodista (oikeasti, se se oli) tyylikkäälle ja valoisalle 1880-luvun lasiverannalle. Tarjonta oli hyvä, sai jopa paistaa itse vohveleita. Keski-ikäinen ja eläkeläisen oloinen tantta sai homman näyttämään vaikeammalta kuin se olikaan; käänteli rautaa välillä ylösalaisin ja poltti sormensa valuvaan taikinaan, ilmeenkään värähtämättä. Hippi onnistui silti, ensiyrittämällä. Tällä matkalla on muuten huomattu sellainen seikka, että huoneen hintaan kuuluvat aamiaiset ovat poikkeuksetta parempia, runsaampia ja laadukkaampia kuin erikseen maksavat.

Paikallinen Systembolaget, jossa myydään systeemejä, sijaitsi noin korttelin päässä ja aukeni kymmeneltä. Ihmettelimme väenpaljoutta kadulla; tunnolliset svenssonit siellä roikkuivat kahvassa odottamassa kellonlyömää, osa lastenvanujen ja/tai jälkikasvun kanssa. Kummallinen näky. Lähialueen pienpanimotuotteita ei ollut myynnissä - tuskinpa niitä on edes olemassa - mutta kaikkea muuta jännää löytyi.

Matka kohti Tukholma oli yhtä tylsä kuin aina, välillä vähän satoi ja toisinaan sitten taas ei, siinäpä tärkeimmät. Pysähdyimme hetkeksi Linnatuuli-henkiselle taukopaikalle, jonka nimi oli Rasta. Viereiseen ruutuun kurvasi perävaunullinen moottoripyörä - ah, sitä vapauden tunnetta. Kärry muistutti vähän liian läheisesti robottiruohonleikkuria.

Tukholman päässä iski tukkoinen ruuhka, sadan metrin eteneminen otti puoli tuntia - ja sitten ei taas ollutkaan ketään missään. Navigaattoria ei tarvittu, eikä se olisi toiminutkaan - hipit tietävät Söderin vaikka ilman karttaa. Tuntui oudolta ajella näitä katuja, joilla on kävellyt niin usein.

Laiva löytyi sieltä, minne viimeksi jäi. Jonottelun ja odottelun aikana melkeinpä ainoa huvi oli katsella Cinderellasta purkautuvia bileristeilijöitä ylikokoisia juomalasteja raahaamassa - että onko krapula, onko? Yhtään ei näy tänne sadan metrin päähän ja kahden lasin taakse.

A-luokan hytti säästää ihmisen monelta vaivalta, kuten siltä, että autokannen alapuolisiin hytteihin ei pääse kuin yläkautta kiertämällä - hissit ovat tietenkin aivan tukossa. Yhdet portaat riittivät meille, hohoo. Pieni ennakointi pakkaamisessa auttoi myös: kaikki tarvittava oli kangaskassissa, matkalaukut jäivät autoon.

Laiva lähti kerrankin etuajassa. Varasimme pöydän hienostoravintolasta nimeltä No Name ja rynnimme takakannen terassille. Sommartider hej hej pauhasi ja tiskille oli jäätävä jono. Kävin juomat kymmenen metrin päästä, sisäbaarista, jossa ei ollut ketään. Sivukannelle paistoi aurinko, mutta musiikki ei kuulunut. Oikein kiva.

Ravintolassa meitä odotti yhdeksän ruokalajin yllätysmenu ja siihen sopivaksi sorvattu juomapaketti. Kalliihkoa lystiä, mutta ei loma montaa kertaa vuodessa lopu. Maut ja niiden yhdistelmät pääsivät yllättämään kerta toisensa jälkeen - piparjuurilunta, purjotuhkaa, pölyksi kuivattua poroa, perunajäätelöä, kurkkuhyytelöä, grillattua salaattia, savuvaniljakermaa, ankan sydäntä ja kivipiiraa... Oikealle fine dining -konkarille tämä oli tietenkin noin keskitason suoritus, mutta meille noviiseille meni ihan täydestä. Suosittelemme.

Makuelämysten sokaisemana ja pikkupäissään on otollisin hetki käydä verovapaassa - löytyy kaikkea jännää. Erikoisolutvalikoima oli muuttunut sitten viimenäkemän ja Olvin mainio Iisalmi pale ale ilmestynyt keissitarjontaa rikastuttamaan. Ihan kuin ranskis ei olisi sietorajalla jo nyt.

Kannelle kelpaa tuijotella auringonlaskua - ennenaikaisen lähdön vuoksi näimme sen Maarianhaminassa. Näin myös Rosellan liikkeellä, yleensä se vain jumittaa satamassa. Siljakin tuli vastaan vasta valkoisen pyramidin kohdalla, yleensä se kääntyilee satama-altaassa samoihin aikoihin kuin viikkarikin.

Horisonttia tuijotettiin, syvällisiä ja kepeämpiä puhuttiin. Ensi vuonna on taas uusi matka, kunhan nyt tämä saadaan ensin kunnialla maaliin. Suunnitelmia tehdään jo, mutta ensin on katsottava valokuvat, kirjoitettava tekstit, koodattava nettisivut ja sopeuduttava työelämään. Jonkunhan sekin on tehtävä.

Tulkaa mukaan taas ensi vuonna. Hipit kiittävät seurasta, moi.