Pikamarssia etelään

Autoillen välimerelle kesäkuussa 2017

takaisin

Helsinki - Naantali

Matkamittarin lukema kotikadulla - ja vähän muutakin.

2.6.2017 Helsinki

On alkamassa ihmiskoe: pystyykö hippi ajamaan kahdessa päivässä Münchenin alapuolelle Suomesta käsin? Miltä se tuntuu? Onko siinä järkeä? Seuraako liian nopeasta siirtymisestä lievä kulttuurishokki? Ehtiikö sielu mukaan? Urheat tehtihenkilömme lähtevät selvittämään, ettei sinun tarvitse.

Tekstit kirjoitti Ilmari, kuvat otimme Kristan kanssa yhdessä. Osa niistä on aika hyviä.

Tämän vuoden reissu jää hieman tyngäksi, vain kaksi viikkoa ja kaksi päivää, työasioista johtuen. Paluumatkasta ennustetaan kireää. Ehdimme silti nähdä auringonnousun vuorenhuipulla, kirkasvetisiä alppijärviä, murmeleita, kapeita kujia välimeren rannalla, olmeja tippukiviluolassa, saksalaisia ristikkotaloja - ja aika monta kissaa. Suomi - Ruotsi - Tanska - Saksa - Itävalta - Slovenia - Kroatia ja sama takaisin. Yeah! Yeah! Tässä me tulemme!

Näkyihän se jo äsken - parempi varmistaa silti.

Turkuun päin, aurinko peilissä.

Lasinpesuneste osoittautuu heti surkeaksi.

Ajoasennon etsintää. Ei tämäkään.

Suomalainen epäpaikka.

Naantalin satama.

Viljasiilojen paikkamaalaus.

Terminaali suoraan 80-luvulta. Enimmäkseen suljettu.

Loputtoman tuntuinen odotus jonossa.

Hippi on intoa täynnä.

No niin.

Leikitään hetki teollisilla sommitelmilla, kun ei muutakaan ole.

Korkeanpaikankammo.

Reiska valmiina. Joko mennään?

Nosturien kurki-imitaatio.

Hippi ja ranskis, valmiina lähtöön jo monetta tuntia.

No nyt!

Lievästi kaoottinen autokansi.

Ravintolan tekninen kuvaus.

Keulaportti auringonlaskussa.

Tuostahan saa kivoja sommitelmia.

Kas näin.

Kävelysillan varjo.

Oispa kaljaa.

takaisin

seuraava