Pikamarssia etelään

Autoillen välimerelle kesäkuussa 2017

takaisin

Kapelskär - Malmö

Meri kolmelta aamulla. Nukutaan vielä.

3.6.2017 Puttgarden, Saksa.

Ajettuaan Ruotsin ja Tanskan läpi yhtä kyytiä Saksaan, viiden tunnin unien jälkeen, on ihminen hieman poikki. Raportti jää siis lyhyeksi. Matkalla ei tapahtunut paljon mitään, mitä nyt säätila hieman vaihteli - Brahe Hus jäi tällä kertaa käymättä ankaran sateen vuoksi, mutta sain sentään kesänaloittajais-88:ni (jäätelön siis) toiselta huoltamolta. Lehmiä nähtiin, ja lampaita ja hevosia ja muutama kotka ja hämmentävän paljon yliajettuja mustavariksia.

Kaikki sujui kitkatta Juutinrauman sillalle asti; porteilla huomasin, että rakas vaimoni olikin ostanut ylitysvoucherin eiliselle. Pieniä ilon hetkiä. Puhuminenkaan ei auttanut, kun olin ihmiskammoissani valinnut automaattikassan. Taakse kertyi jo jonoa, siispä kortti esiin. Siihen ei voi yhtään luottaa; heti lauloi.

Tanska on aina vaan yhtä idyllinen - vaikka maisemassa ei olisi mitään muuta kuin tylsää peltoa ja pajupuskia, se on silti jotenkin niin, jotenkin niin. Ehkä valo on erilainen, pakkohan joku selitys on olla.

Rødbyn kylä on erittäin kuollut, pääkadun liikkeet puoliksi tyhjillään eikä ketään missään. Kävimme silti huvittelemassa Dagli Brugsenissa (ruokakauppa) asioiden nimiä tavaten. Ei niihin totu. Oli myös saatava makrillisalaattia, tuota herkkujen herkkua. Tälle reissulle pakattiin mukaan sähköinen kylmälaukku, säilyypähän sitten (no ei kauaa säily, makrillisalaatti, söin sen jo.)

Lauttamatkalla Saksaan kiltit lapsukaiset karjahtelivat poskiakiristävän suloisesti ja juoksivat kirjaimellisesti ympyrää jaloissa. Hurmaavaa seuraa. Nautimme kehnot mutta kalliit wienerleikkeet, kokin puheesta ei ollut varma mitä kieltä se on.

Hotelli Dania, ensimmäinen vastaantullut, on raikas aikahyppy suoraan 80-luvulle - tai, koska ollaan Saksassa, täkäläiselle 90-luvulle. Harmaanruskea kokolattiamatto, tummaa tammipanelia ja beiget kukkaverhot. Söpöä. Täällä olisi ravintolakin, oikein kansainvälisellä keittiöllä - ehkä siellä on uutuutena pizzaa. Näkymä on kuitenkin mainio ja taivas iso. Tuulikin puhaltaa viereiseltä sikalalta, vaan ei tännepäin.

Kävimme äsken pikku promenadilla tuossa paikallisella hiekkarannalla. Ilma on kesäinen, lokit huutavat ja pääskyt suhahtelevat. Huomenna Saksan läpi ja Itävaltaan. Hei vain hei.

(Jos kellä on instagram, niin hästäk hippienutoloma2017 näyttää osan näistä kuvista, muodikkaasti filtteröityinä.)

Kello kuusi, satama lähestyy.

Valo on kirpeä ja ilmassa seikkailun tuntu.

Perillä, vähitellen.

Viikkari katoaa saarten taa.

Reiska heilahtaa paikalle.

Tukholmaan menossa.

Reiskan varjo.

Ettei kuitenkin mentäis jo?

Tukholman keskustatunneli.

Jaaha.

Stockholm skyline ja hipin nenä.

Puukuja jossain.

Ihana ilma, kertakaikkiaan.

Kello 11. Ei kai vaan puuduta?

Vättern vaihtuu taivaaseen jossain tuolla.

Näillämain on yleensä hyvät näkymät. Ei tänään.

Yksinäinen ajovalo.

Jönköping.

"Där hjulen altid snurrar."

Kauppatauko. Heti piristyin.

Hyvää mainosta, joo-o.

Bensatauko hieman myöhemmin.

Tukevati Skånen puolella.

Oatlyn tehdas.

Mustavaris näköalapaikalla ennen Helsingborgia.

"Ei hetken rauhaa..."

Helteisen autereinen pelto, horisontissa Tanska.

Lehmiä kukkuloilla.

Horisontissa the silta.

Mustavaris häipyy.

Aitasommitelma.

Helsingborg, kauempana Malmö.

Helsinborgin satama, kaupungintalon kaksoistornit.

Turning Torso, Malmö.

Tanska. Valkoisia taloja luulee helposti rantakallioksi-

- ja vesitornia rannikkovalvonta-asemaksi.

Meri horisontissa.

Rantaniittyä, laivoja salmessa.

Rantalehmiä, sillan pilarit kaukaisuudessa.

Ruotsi loppuu kesken.

Kohta ollaan sillalla.

takaisin

edellinen - seuraava