Poreč - Piran
Parta ojossa ja tarrat lasissa.
Tie on pitkä ja suora.
Epätoivoista makkinointia.
Nyt tarkkana EU-himmelien kanssa: tästä saattaa joutua vahingossa Torreen. Kauhistus.
Välimerellä taas.
Pengertie Tar:ista Novigrad:iin.
Näetkö veteenpiirretyn viivan? Mirna-joki kohtaa meren.
Aaltoilua yhtymäkohdassa.
Hollantilaisen oloinen silta.
Ei tämä pelkkää idylliä ole.
Mirna, italiaksi Quieto, on Kroatian pisin joki. Sloveniassa on samanniminen.
Metallinen silta hohkaa kuin kiuas. Taustalla moottoritien silta, jonka ylitimme aiemmin.
Joki laskee mereen.
Vedet eivät haluaisi yhdistyä.
Kaikenlaisiin paikkoihin sitä joutuu, tai pääsee.
Erivärisiä vesiä.
Kännykkä hieman liioittelee.
Melko graafista.
Taiteillaanpa hieman.
Hippi karkaa. Perään.
Kaikenlaisia viivoja, osa suoria -
- osa käyriä.
Veneitä kaukana.
Kas, rapulainen.
Maybe little pinch?
Karvasäärinen rapu ei välitä kauneusihanteistanne.
Hieman pienempi yksilö.
I like this post.
Meri-ilmassa rauta on kuin lehtitaikinaa.
Vihaisten lintujen kolmiodraama. Tai -leipä.
Oliivipuita ja punaista maata. Tähän alkaa jo tottua.
Puussa kasvaa jotain keltaista.
Sloveniassa taas. Tuo taitaa olla Piran.
Laskeudumme kukkulalta. Horisontissa Italia.
Mutta mihin ranskiksen saa jättää?