Pikamarssia etelään

Autoillen välimerelle kesäkuussa 2017

takaisin

Soča-joen laakso 2/2

Cerkev sv. Tomaža, Idrsko.

Kostnica s Cerkvijo Sv. Antona, Kobarit.

1. maailmansodan Isonzon taisteluiden muistomerkki ja joukkohauta. 10000 italialaiselle kävi huonosti täällä.

Välillä noustaan ylemmäs -

- sitten taas lasketaan alemmas.

Sprenica.

Krn eri kulmasta.

Bokan vesiputous. Vesi ei putoa tänään.

Vuori tunkee tielle.

Tämän on pakko olla Bovec.

Bavški Grintavec -huippu.

Teiden 203 ja 206 risteys. Italia ei ole kaukana.

Itävalta-Unkarilaisten sotilaiden hautausmaa.

1. maailmansotaa, taas.

Jotenkin tulee Normandia mieleen.

Tie 206 Bovecista Trentaan päin.

Kyltissä luki Kayak Parking, siihen seis.

Vuoret jo leikkaavat aurinkoa.

Viehättävät varoituskyltit teroittivat: ymmärräthän, että vuoripuron vesi on kylmää, virta voimakas ja pohja kivinen?

Että älä urpo mene, jos et tiedä mihin ryhdyt.

Eipä tosiaan tullut kanootti mukaan. Harmi.

Suuvesi vaan virtaa.

Ranta näyttää kivalta.

Ja onkin. Vesi vaan on lupaus hypotermiasta.

Mutta hei, valkoista hiekkaa.

Gostišče Andrejc. Ei ollut nälkä, vielä.

Kohta mennään vuorelle. Jihuu.

Hupsista saatana, taas kerran.

Huippubongailua: Razor, Stenar ja Pihavec.
Tai sitten ei.

Pihavecin kaksoishuiput, nuo kiviset.

Nousu alkaa.

takaisin

edellinen - seuraava