Grossglockner: takaisinpäin
Nassfeld-stausee ja punapukuinen retkeilijä.
Lumilaikut ja pilvet matkivat toisiaan.
Sinisille vuorille ei koskaan pääse - muuttuvat aina vihreiksi lähempänä.
Ylivuotokohtaa ei onneksi tänään tarvita.
Vesi putoaa tuntemattomassa putouksessa.
Aika hyvä siksakpolku oikealla.
Haluatko jyrän? Osta oma.
Päivää, hipit. Sallitteko, että tuijotan?
Alppilehmäily ei ole ihan helppoa.
Kaikkeen tässä joutuukin venymään.
Karva? Mikä karva? Itelläs on naamassa karva!
Ei vieläkään violettia lehmää -
- mutta sentään yksi South Parkista karannut.
Matka jatkuu alaspäin.
Heiligenblut. Bloody marvellous, I say.
Itse kylään ei toki saa ajaa.
Alempaa laaksosta löytyy lähes samanlainen kirkko.
Paikallinen viinitarjonta - mad pink bliss.
Kämpillä taas. Ankat hoitavat nurmikkoa.
Ettei tuolla olisi vettä?
Ei tipan tippaa.
Mikä murhe & dragedia samaan aikaan.
Maatilalla on toisinaan vaikea pysyä valkoisena.
Kulmikas kiskobussi suoraan 80-luvulta.
Taivas jehovilta lainassa.
Turistivuoro pyörävaunulla.
Keskipäivän ankara valo ja paahtava kuumuus.
Pilvet nousevat, ilma käy painostavaksi.
Pitänee paeta vuorille.
Itseäni saattaisi harmittaa noin painava kello kaulassa - miksei siis lehmääkin?
Sisustus on kyllä ihan omalla tasollaan.
Ulos ja äkkiä.