Celle: puutaloja, pisaroita, pizzaa
Pyöräilijä heilahtaa paikalle.
Paikalliset puut eivät ole mitään eilen itäneitä.
Alkaa taas sataa.
Puun alla on niin kuivaa ettei ruohokaan kasva.
Punapukuinen lenkkeilijä uhmaa elementtejä.
Sataa jo kunnolla. Puu ei vuoda, vaan ei tähänkään voi jäädä koko illaksi.
Kaupungissa on potentiaalia.
Vaivihkainen ristikkotalo Bauhausstrassella.
Yläkerran lattia saattaa olla haasteellinen.
Apteekista saa olutta. Onko tämä muka Turku?
Selityksiä seinillä. Pitääkin olla tällainen sää.
Satuilevat katulamput - tai jotain.
Lyhtypylväät kertoilevat tarinoita,
kun sille päälle sattuvat.
kun sille päälle sattuvat.
Menkää kotiinne, jos teillä sellainen on,
kehottaa lamppu.
kehottaa lamppu.
Tänään on jo liian myöhä kaskuille.
Antaa kaikkien kuikkien kuikkia.
Talo vuodelta 1532
Alkaa olla jo vähän vino. Mutta miksi seinällä on Kustaa Vaasan kuva?
Tämä olikin joku toinen mies. Herttua oikein.
Hieman väkinäisesti lemmekäs leijona.
Piis vaan niin perkeleesti.
Spede nuorena voi hyvin, muut eivät niinkään.
Picassomainen perspektiivi vasemmalla. Enkelin selkä ei kestä papukaijalla ratsastamista.
Selfie mielessäin.
No lisää vettähän tähän kaivattiinkin.
Nuorisojengi poistuu.
Kaksoistornit.
Otomatone onkin hieman vanhempi keksintö.
Ravintolaa etsimässä. Grand Canyon ei taida olla se.
Talokin vikuroi.
Vanhan postin portinpielessä.
Syntyjä syviä.
Jouluvalot paikallaan kesäkuussa - yhä, vai jo?
Tuonkin talon yläkerta saattaa olla aika jännä.
Blickwinkel eli kuvakulma.
Optikkojen ontuvat riimit eivät näköjään ole pelkkä suomalainen erikoisuus.
Ovi ei aukea, nostakaa yläkertaa.
Nyrjähtävällä ikkunalla on kätevä tuulettaa.
No terve. Kuva on suorassa.
Lisää jouluvaloja.
Asetumme terassille. Onneksi on lämmin.
Pizza pelastaa tilanteen, vaikka pöydälle jo sataa.
Sää synkkenee. Krista lähtee taksilla hotellille.
Taksin mentyä sade taukoaa.
Taidan katsella vielä hieman.
Auringonlaskusta saattaa tulla komea.
Pilvet hälvenevät.
Vielä muutama tippa linssissä.
Taivas enteilee.
Märän kadun heijastumat toimivat aina.
