14. heinäkuuta 2018, Göteborg, Ruotsi

Matkapäiväkirja täällä taas, jihuu. Eilen ohjeistimme kukkienkastelijan (ai kuinka usein? No kolmesti päivässä ja kerran aamukolmelta. Niin ja joka toinen kerta vastapäivään, samalla laulaen. Joo joo, usko nyt) ja ajoimme vasta sitten Naantalin satamaan. Lähtöselvitysjonossa edellä olleella kesti parikymmentä minuuttia saada konseptit kasaan, itse selvisimme noin kolmessa. Jostain syystä näin käy usein. Itse laivalla ei voi tehdä oikein muuta kuin nauttia hintaan kuuluvasta sangen 80-lukuisesta buffet-pöydästä ja pyöriä sitten yöpymään - satamassa kun ollaan jo kuudelta aamulla ja aamiaisellekin pitäisi herätä.

Tylsä ja kuuma alkumatka, ainoana viihdykkeenä vastaantulevat autot, joista noin joka neljäs ei ollut klassikkojenkki. 70-luvun saippualaatikkomuskeleita, siivellisiä cadillaivoja ja muutama lokasuojaton rodifoordi.

Ajoimme tällä kertaa eri reittiä kuin yleensä, Vänernin ja Vätternin välistä - määränpää oli toki myös eri. Maisemat olivat kiinnostavampia ja näkemistä yleensäkin enemmän, vaan eipä siihen paljoa vaadita; E4 Tukholmasta Malmöön kun on todella puuduttava.

Vänerniä piti mennä katsomaan, arvoin puoliksi vaistolla kohteeksi paikan nimeltä Lyrestad. Käännyimme valtatieltä kapealle ja kiemuraiselle kinttupolulle, suoraan periruotsalaiseen maalaisidylliin - kunnes keskeltä peltoa sojotti purjeveneen masto. Joka liikkui.

Saavuimme puolivahingossa Götan kanavalle, tie ylitti sen nostosiltaa myöden. Puomit laskeutuivat heti yli päästyämme, oli pysähdyttävä katsomaan.

Silta ei ollutkaan nousevaa mallia, vaan liukuva taso, joka painui maan sisään. Veneet pyrähtivät läpi ja jatkoivat vaellustaan keskellä peltoa. Erikoinen näky, kertakaikkiaan.

Muutaman kilometrin päästä saavuimme Sjötorpin taajamaan, josta löytyi vahingossa kanavan toinen pää. Katsoimme sulutusta ja kanavointia hetken, se oli yhtä aikaa jännempää ja tylsempää kuin mitä ennalta oletti.

Päivä kuumeni entisestään, mittari sekoili jossain kolmenkympin tiedoilla. Huoltoasemalta sai onneksi helpotusta, paikallista erikoislimua; makuina mm. vadelma-lakritsi, lime-kurkku, karpalo-sprite ja päärynä-popkorni. You can't make this shit up - ja joka kesä uudet erikoismaut. Ehkä näillä blandataan votkaa, tiedä häntä - lime-kurkku ainakin toimisi hyvin.

Alkuillasta Göteborgissa. Navigaattori ei tiennyt isosta työmaasta pääväylällä, seikkailimme hetken tuurilla ja taidolla. Hostelli kuitenkin löytyi, le köppis pääsi talliin lepäämään ja hipit kaupan kautta puistoon piknikille. Sivuhuomautuksena todetaankoon, että täkäläisillä ratikoilla on keulassa selvä naama ja sillä syyllistävä ilme - katso kuvat.

Puistossa istui kai puoli kaupunkia, eikä siellä saanut hetken rauhaa. Jostain syystä saimme hätistää tiehensä monta tärkeän asian kertojaa ja uutta parasta kaveria. Mikä siinäkin on? Miksi omasta tahdosta antisosiaalisia aina osallistetaan?

Kiertelimme hetken keskustassa, se on hyvin ruotsalainen mutta samalla kovin tuttu - ja epäruotsalainen. Nimetkin ovat samoja; täälläkin on Haaga, Kaivopuisto ja Nordenskjöldinkatu ja kamraatit.

Kiipesin itse vielä korkealle Skansen Kronanin linnoituskukkulalle, jonka tornista voi nähdä koko kaupungin - jos siellä ei satu juuri silloin olemaan häät. Valuin takaisin majoitukseen, jonka suihkusta tulee joko kuumaa tai tulikuumaa vettä. Huomenna Tanskaan, ehkä pesen itseni siellä.