17. heinäkuuta 2018, Aalborg, Tanska

Tämä päivä sisälsi lähinnä ajelua Pohjois-Tanskan atlantinpuoleisella rannikolla, hieman etelämmässä kuin eilen. Aloitimme siirtymällä Niben ja Aggersundin kautta länteen päin. Ennen Øsløsiä ja Vesløsiä tie kulki pitkään penkereellä, toisella puolella meri ja toisella vesijätömaa. Pysähdyin näkymien toivossa levähdyspaikalle, ja kas; vesijättö olikin arvokas lintukosteikko. Olkikattoisen infokeskuksen räystäisiin suhahteli pääskysiä, mutta ns. oikeat linnut olivat kovin kaukana; zoomi riitti lähinnä jo pidempään maatuneeseen lokkiin. Pitkäjalkaisia kahlaajia näytti olevan kauempana.

Hanstholmissa näimme majakan, vilauksia bunkkerimuseosta (en saanut houkuteltua Kristaa ammusjunaan) ja kalastusalusten sataman. Karujen mutta tarkoituksenmukaisten rakennusten välissä tuoksui tuore ja vähemmän tuore kala, eikä grillikioskin myydyin tuote todellakaan ollut makkara. Silti sinne oli jono.

Hansholmista Klitmølleriin kansallispuistoa pitkin - jostain syystä sen läpi menee tie. Ruohopeitteisiä hiekkadyynejä, sinertävää heinää ja valkoista hiekkaa, meri aivan tuossa. Jostain syystä maisema tuo mieleen lapin, sen kohdan jossa tunturit alkavat nousta - vaikkei tämä näytä vähääkään siltä. Pysähdyimme muutamaan otteeseen kiipeilemään dyyneillä, upottavassa hiekassa se on kuitenkin raskasta hommaa - heinikkoon ei taas voi mennä ilman pitkiä housuja, ruohossa kun on terävät reunat. Taas sai tyhjentää hiekkaa kengästä ihan kaatamalla.

Kystvejeniä alaspäin, aina Aggeriin asti, komeissa maisemissa - niihin ei näköjään kyllästy. Aggerista oli tarkoitus mennä lossilla Thyborøniin, vaan eipä käynyt tuuri; vartin odottelun jälkeen lossi tuli, mutta jono laitettiin poikki yhtä autoa ennen meitä. Seuraavaan lossiin puoli tuntia. No, ajamallakin pääsee. Mausteisten Gettrupin ja Sendrupin ohi, kohti Humlumia. Juuri sitä ennen bongasin taas bunkkerin, kävin sisälläkin; kiintoisia infotauluja, mutta vain tanskaksi. Juuri sen verran ymmärtää, että kiintoisia ovat.

Paris, Rom, Gudum, Gudumlund, Fjaltring, Thorsminde. Kaunista maaseutua ja hienoja dyynejä - vaan kello alkaa olla jo paljon. Pitäisikö sittenkin koukata vielä Hvide Sandin kautta? Navigaattorin tuomio oli tyly; kaksi ja puoli tuntia kämpille. Eli ei.

Søndervigin kautta Ringkøbingiin, jossa pieni täydennystauko. Ilta alkoi tummua. Hee, Idom, Holstebro, Herrup, Mønsted. Jossain vilahti kyltti paikkaan Hvam, jossa on kai ikuisesti last christmas. Oli satanut rankasti, maa oli vielä märkä ja auringon viime säteet haihduttivat uskomattoman voimakkaista tuoksuja - mäntymetsän läpi ajaminen oli kuin eukalyptussumute tuulettimeen. Toisaalta, aina toisinaan vastaan tuli myös lietelantala.

Mahtavia värejä taivas täynnä, vaan ei mitään kuvattavaa - ja levähdyspaikat on sijoitettu, ilmeisesti tahallaan, noin kilometri hienon maiseman jälkeen. Usva kiersi yllä laidunmaiden ja paikkojen nimet jaksoivat huvittaa. Hobro ja Aars jäivät tällä kertaa väliin, ehkä huomenna sitten.

Vielä yksi tuokiokuva ennen kotiinpaluuta. Kesäilta, hämärä jo. Tie laskeutuu metsästä jokilaaksoon, kyltissä kehotetaan varomaan saukkoja. Ylitetään silta, jolla seisoskelee viitisen herrasmiestä täysissä puvuissa, liivit ja kaikki, piippu suussa ja onki kädessä. Seuraa majatalo, jonka pihapuut on kaadettu metrisille kannoille. Tynkien päälle on aseteltu roomalaisten patsaiden puolikokoisia kopioita, yksi jokaiselle, kymmenittäin. Seuraavassa kyltissä luki jotain huvittavaa, mutta muisti oli jo täynnä.

Viborg, Aalestrup, Aalborg. Kiitos, hyvää yötä.