19. heinäkuuta 2018, Aarhus, Tanska

Molempia vaivaa pieni kesäflunssa, joten yritimme ottaa rennosti. Aamiainen kattoterassilla ja kaupungille pyörimään, vanhaa osaa ja latinalaiskorttelia - sama asia, melkeinpä. Löytyi, kuten pitikin, pieniä kujia, vinoja taloja ja turistilaumoja. Katutaiteen määrä yllätti, niitä paljastui vähän joka kulman takaa. Kaikki eivät toki olleet kovin hyviä.

Nautimme kotitekoiset jäätelöpuikot sateenkaaripenkillä, tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä. Oikein hyvää, mutta todella nopeasti sulavaa, etenkin oma suolainen kinuskini.

Lämpötila on tänään oikein sopiva, reilut parikymmentä. Piti silti saada viilennystä, ja apuun riensi 7-Eleven. Myymälässä itsessään oli tosin melko saunamainen tunnelma, kun kaikki kylmäkoneet puhalsivat hukkalämpönsä nilkoille ja uunit pöhisivät täysillä. Kuumotus lisääntyi terassin pöydässä; viereisen ukon tuolinjalka luiskahti kameralaukun remmin väärälle puolelle. Jouduin puhumaan ihmiselle. Hyi. Olitvalikoima oli sentään hyvä ja lonkeroakin olisi saanut.

Paikallista modernin taiteen museo Aros on saanut kehuja, eikä suotta. Kadulta löytynyt alennuskuponki ei vaikuttanut lipunostopäätökseen, ainakaan paljoa. Kokoelma ja etenkin ripustusta voinee kehua lähes varauksetta. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin kattoterassin Your Rainbow Panorama - donitsitsinmuotoinen kävelytie, jonka lasiseinät on sävytetty liukumaan väristä toiseen lähes saumattomasti. Muutamia isompia heittoja on, mutta ne ovat kai taidetta. Näkymä oli joka tapauksessa virkistävä - vai johtuiko se kuitenkin ennen värikylpyyn nousemista nautituista fiineistä suolapaloista ja viinistä?

Näyttelyistä mainittakoon kolme hyvin isoa dioraamaa, joissa luurankonatsit heittivät ihmisiä suurin kuoppiin ja ajoivat raatoja kasoihin puskutraktoreilla. Yhdessä kuopassa oli kymmenittäin ristiinnaulittuja Ronald McDonaldeja. Hmm.

Taide-elämys jatkui pihalla. Eksyimme vanhaan maneesiin, jossa bigbändi tuuttasi jatsia ilmoille - kirjaimellisesti tuuttasi, teokseen kuului paljon osioita, joissa kaikki torvet soittivat matalimman mahdollisen äänen yhtä aikaa. Yleisö istui villisti tahdissa.

Muutama kappale riitti, siirryimme läheiseen kauppaan hyvien oluiden toivossa. Eihän siellä ollut, mutta paikallisia leivonnaisia oli. Niillä on kummalliset nimet eikä sisällöstä ymmärrä mitään, mutta kaikki ovat järjestään erinomaisia.

Teki mieli ruokaa ja kosmopoliittista tunnelmaa - siispä Salling-tavaratalon kattoterassille. Tästä alkaa tulla teema. Terassi on oikein mallikas ja viihtyisä, se rönsyilee monessa tasossa ja menee välillä reunan yli. Ruoka oli kohtalaista mutta kallista, iso olut 0,3l ja palvelu hidas. Toisaalta näkymä kattojen yli korvaa aika paljon, ja Aperol Spritz toimii aina. Poistuimme samaan aikaan turistien kanssa - niiden laiva nimittäin lähti. Ehkä se menee Helsinkiin, ainakin samanlaisen olen laiturissa nähnyt.

Kaupungin oluttarjonnan kehnoutta päivitellessä tuli mieleen internet. Ja kas, ylivoimaisen enemmistön mielestä paras bissekauppa on tämän talon ruokaosasto. Oikeassa olivat, valikoimaa riitti niin että kädet venyivät kantaessa.

Hankimme myös pientä puistoevästä, ja kohta jo istuimmekin jokibulevardilla niitä maistelemassa. Eiliseltä tuttu julman kokoinen lokki tuli tervehtimään, Krista yritti kesyttää sitä leivoksenpaloilla. Aina vain lähemmäs, seuraavan se nappaa jo kädestä - mutta silloin leivos loppui. Pettymyksen voi melkein haistaa.

Hostellille pyykinpesuun. Paikan teema aukenee vähitellen; huoneilla on kaikilla nimet, puheluaiheisten biisien mukaan, kuten ring ring tai call me. Kaikkialla lojuu vanhoja lankapuhelimia, mm. ovenpönkkinä. No, tämä koko nelikerroksinen talo on ollut aikoinaan puhelinkeskus. Huh sitä pirinän määrää ja piuhojen vyyhtiä.

Huomenna hidasta ajelua siellä sun täällä, illaksi Saksan puolelle. Paikalla on oikein lupaava nimi: Dagebüll.