Cochem 1/2
Joki on vaihtunut, tämä tässä on Mosel. Ja Brodenbach.
Treis-Karden, hyvin todennäköisesti.
Cochem. Viiniä ja kukkalaatikoita.
Reichsburg Cochem.
Ensivaikutelma: muorisoa ja kummallisia puita.
Koitappas siitä poika kun setän jalka on hyvässä lihassa
-Joo on, mut ei tolla mun letkeitä lanteita voiteta!
-Joo on, mut ei tolla mun letkeitä lanteita voiteta!
Ja huuliharppusoolo!
...kukas sen mun turpahöylän vei?
...kukas sen mun turpahöylän vei?
Jotenkin itämaisen oloinen kukkula, Vietnam ja näin.
Vanha kaupunginportti ja kattojen porrastus
Postissa oli tyyliä, joskus
Kaikki siniset asiat.
Että ullakolle ikkuna? Mä hoidan!
Idyllin kääntöpuolikin on aika idyllinen
On tyyliä -
- ja on tyyliä.
Pääasia kuitenkin, että viiniä riittää.
Talojen puuleikkauksista saisi kirjan.
Ihmisten keskinäiset mittasuhteet: vaikeita.
Ja yläpuolella naama näyttää kieltä.
Katontekijän progressiivinen iltapäivä.
Takapihojen viehätys
Viiniä, sitä pitää olla.
St Martinin torni - läpi vaan
Kapusiiniluostarimuseo. Cappuccino on takuuhyvää.
Kauppakäytäviä ja hippi.
Ruutuja
Saavumme näköjään torille, pulu tulee vastaan.
Epäreilua, jätkis käy päälle hevosella.
Paikka olisi oikein kuvauksellinen ilman noita autoja.
Huomaa kellopelitalo.
Starbu sytyttää röökin, niin saa vielä Saksassa tehdä.
Sipulikupolitapuli, tripla-sellainen.
Onko tämä se kolm sibulat?
Ensin huomaat putken nokassa, sitten naaman kivessä.
No mutta heipä hei
Onks Loreleita näkyny?
Muuta parkkitilaa ei kertakaikkiaan ole.
Näköalapaikka rinteellä, ihmiset portilla
Kukkia, kivisiä ja oikeita.
Jalokivimuseo. Joo, tää on tää sama mummon vanha rubiini ku viime kuussa. Ei nää paljon muutu.
Mitä.
Onko Mausi Hillevi-Hiiri?